Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Pienempi kuin pieni – Kiista yrittäjäeläkkeestä poiki Suomeen uuden yrittäjäjärjestön

    Myry edustaa pieniä yrityksiä ja on perustajansa mielestä esimerkki siitä, kuinka Suomessa kuka tahansa voi vaikuttaa.
    Helsinkiläinen liikuntayrittäjä Liisa Hanén keräsi kesällä 67 000 nimeä yel-muutosta vastaan ja luovutti addressin syyskuussa eduskunnalle.
    Helsinkiläinen liikuntayrittäjä Liisa Hanén keräsi kesällä 67 000 nimeä yel-muutosta vastaan ja luovutti addressin syyskuussa eduskunnalle. Kuva: Sanne Katainen

    Suomessa on monta yrittäjien etujärjestöä, tunnetuimpina Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Suomen Yrittäjät SY, Keskuskauppakamarit, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK, Perheyritysten liitto, Pellervo ja Suomen startup-yhteisö ry.

    Uusin tulokas joukkoon on Myry, Mikro- ja yksinyrittäjät ry, joka perustettiin syyskuun lopulla.

    Asialla oli liikunta-alan yrittäjä Liisa Hanén, johon koko Myry on henkilöitynyt. Syy uudelle etujärjestölle oli yrittäjien eläkelain yelin muutos, jota Hanén vastusti äänekkäästi eduskunnan portailla asti.

    Muutoksen ydin oli, että hallitus halusi tiukentaa työtulon määritelmää ja yrittäjien alkavan maksaa yrittäjäeläkemaksujaan sen tulon mukaan, jota vastaavaa työtä tekevä palkansaaja keskimäärin saa. Näille mediaanituloille on oma taulukkonsa.

    Tarkoitus oli korjata yrittäjien alivakuuttamista eli sitä, että yrittäjät maksavat eläkemaksuja työtulojaan vähemmän, jolloin eläkettäkin kertyy alakanttiin.

    Tähän saakka yrittäjät ovat saaneet päättää maksujensa suuruuden, mutta nyt heidät halutaan ”pakottaa” maksamaan korkeampia eläkemaksuja.

    ”Yrittäjää verrataan palkansaajaan työtulon käsitteellä, eli hän ei maksa eläkemaksuaan todellisesta ansainnastaan vaan kuvitteellisesta mediaanipalkasta. Ongelma on sitä suurempi, mitä pienituloisempi yrittäjä on ja tekee silti pää märkänä töitä.”

    Ongelmana oli, että kaikki yrittäjät eivät saa mediaanipalkan suuruista tuloa työstään. Alivakuuttamisella on siis ollut todellinen syy.

    Esimerkiksi Hanén kertoo tienaavansa bruttona 2 000 euroa, mutta eläkettä pitäisi maksaa kokopäiväisen liikunnanohjaajan lähes 3 000 euron palkan mukaan.

    ”Joutuisin maksamaan eläkemaksua suuremmasta summasta kuin tienaan”, Hanén sanoo.

    Lakiesitys lieveni sosiaali- ja terveysvaliokunnassa marraskuun lopulla, ja mukaan tuli lisäys kokonaisarvion mahdollisuudesta yrittäjän eduksi. Ydinongelmat eivät silti poistuneet: pienituloisille yrittäjille kertyy eläkettä takuueläkettä vähemmän, eivätkä liian pienet maksut kata eläkkeellä olevien eläkkeitä, joten valtio paikkaa alijäämän.

    ”Valtio paikkaa yeliä 400 ja myeliä 700 miljoonalla eurolla. Myeliä ei ole koettu poliittisena ongelmana, koska valtion tuki voidaan ajatella eräänlaisena maatalous- tai maatalousyrittäjien tukena.”

    Vajausta ei olisi, jos yel ja myel olisi rahastoitu.

    ”Nyt kun maksan tänään maksuni sisään, se menee suoraan herra Virtasen eläkkeeseen. Tämä ei tietenkään toimi nykyisellä eikä tulevalla väestörakenteella”, Hanén sanoo.

    Vaihtoehdot ovat eläkkeiden pienentäminen tai maksujen nostaminen. Jälkimmäistä yritettiin, mutta se koettiin Hanénin mukaan epäreiluksi eläkemaksuja nyt maksaville, koska yrittäjän oma eläke ja sosiaaliturva paranevat vain vähän.

    Palkansaajan eläkkeet taas on rahastoitu, eli ne ovat tallessa ja sijoitettuna.

    Hanén ei odota yrittäjätuloon kasvua jatkossakaan, sillä käsillä on yrittäjyyden murros. Suomen yrityksistä 93 prosenttia on mikro- tai yksinyrityksiä, vaikka puheissa yrittäjä nähdään usein isona työnantajana.

    Mikroyrityksen määritelmänä on alle kymmenen hengen työllistäminen tai alle kahden miljoonan euron liikevaihto.

    Etenkin yksinyrittäjien määrä on kasvanut koko 2000-luvun. Vuonna 2021 Suomessa oli 198 000 yksinyrittäjää ja heidän osuutensa työllisyydestä 13,4 prosenttia.

    He tekevät tavallisia töitä, kuten liikunnanohjaajan, perhepäivähoitajan tai toimittajan töitä. Heille sanotaan, että kun eläkemaksu nyt nousee, hintoja voisi nostaa, mutta käytännössä niin ei voi tehdä.

    ”Ihmiset katsovat liikuntatunteja ilmaiseksi netistä, koska suomalainen on ylpeä saadessaan ilmaiseksi jotakin. Kotimaisesta tuotteesta ja ruuastakaan ei olla valmiita maksamaan aiempaa enempää”, Hanén vertaa.

    Kun isojen yritysten kustannukset nousevat, niiden alihankkijoina toimivien pienyrittäjien palkkioita alennetaan.

    ”Emme ole missään neuvotteluasemassa vaan varaventtiili. Tätä tarkoittaa globalisaatio: voimme puhua suomalaisesta palvelusta, mutta elämme globalisaation ehdoilla. Suomalaista laatua halutaan kiinalaisen hinnalla.”

    Hanén toimii jooga- ja pilatesohjaajana Helsingissä, mutta näki aiemmin Espanjan Aurinkorannikolla, kuinka valtiokin siirtää työpaikkoja halvempien palkkojen seudulle.

    Mutta tarvittiinko tähän kaikkeen uusi yrittäjäjärjestö?

    Hanénin mukaan Myrylle oli tilausta: pienten yrittäjien ääni ei pääse muissa järjestöissä tai perinteisessä kolmikannassa esiin.

    ”Ei kertaakaan esimerkiksi kolme vuotta istuneessa yel-työryhmässä. Tämä tuli aidosta hädästä ja nyt meille aukesi ikkuna saada äänemme kuuluviin.”

    Hän nousi otsikoihin kerätessään kesällä 67 000 nimeä hallituksen yel-lakimuutosesitystä vastustavaan adressiin. Hänen mukaansa jotkut asiat ovat nykyään yksinkertaisesti sellaisia, joissa yksinyrittäjien ja isompien välillä on aitoa ristiriitaa.

    ”Minusta on demokratialle virkistävää, että voit perustaa järjestön ja antaa äänen tärkeälle asialle ja porukalle. Olen esimerkki siitä, että yksikin ihminen voi vaikuttaa.”