Viinitilat toivovat liköörien myynninja toimitusmyynnin vapauttamista
Tilamyynti on viininvalmistajan elinehto. Asiakas- ja kehittämispalvelupäällikkö Sanna Iso-Markku palveli lepaalaista Irma Leppästä ja hämeenlinnalaista Jatta Niemistä, jotka piipahtivat ostoksilla Rönnvikin viinitilalla Pälkäneellä Laitikkalan kylässä. Jaana Kankaanpää Kuva: Viestilehtien arkistoLiki kaksikymmentä vuotta sitten Jouni Rönnin silmiin osui Maaseudun Tulevaisuudesta ilmoitus, joka mainosti Suomen ensimmäistä viinitilayrittäjän koulutusta. Pälkäneläisen Rönnvikin tilan isäntäpari tarttui rohkeasti tilaisuuteen, vaikka siihen aikaan viinitilan perustaminen oli mahdollista vain haaveissa.
”Kun kurssi alkoi syksyllä 1993, kukaan ei vielä tiennyt, että tuleeko koskaan sellaista lakia, joka mahdollistaisi sen”, Rönnvikin sieluna tunnettu emäntä Eila Rönni kertaa.
Kaivattu lakimuutos tuli voimaan 1.1.1995. Rönnvikin viinitila oli ensimmäisten luvan saaneiden joukossa.
”Kun laki kerran mahdollisti, meillä oli omasta takaa raaka-ainetta ja koulutuskin oli käytynä, niin ajattelimme, että tätä on ihan pakko kokeilla.”
Vuositasolla 20 000–25 000 litraa tuottavasta Rönnvikistä on kasvanut yksi Suomen suurimmista viinitiloista, mutta Rönnin perheelle kyse on silti sivuelinkeinosta.
”Kun pidän esittelyitä, korostan aina sitä, että tämä on toimiva maatila. Ulospäin näymme viinitilana, mutta maatalous on kuitenkin se, joka elättää tämän mäen.”
Isännän saappaisiin neljä vuotta sitten astunut poika Kalle Rönni huolehtii isosta broileritilasta ja tekee koneurakointeja. Toisen puolikkaan viinitilasta omistaa veli Juho Rönni, joka työskentelee ekonomina Helsingissä.
”On ehkä elinehto, että meistä molemmat tekevät päätyökseen jotain muuta”, Kalle arvioi.
”Se mahdollistaa myös sen, että voimme palkata ihmisiä, joilla on osaamista ja innostusta viinitilan kehittämiseen.”
Viinitilojen määrä Suomessa on pudonnut lähes puoleen huippuvuosista.
”Tämä on tietysti mutu-tuntumaa, mutta ehkä ne tilat ovat jatkaneet, jotka ovat tietyn mittakaavan ylittäneet. Jos tuotanto on ollut pientä, on helpompi lopettaa jos tuntuu, että siitä on tullut riippakivi”, Kalle pohtii.
”Osa lopettajista on ollut iäkkäitä eikä jatkajaa ole löytynyt jälkikasvusta. Tässä joutuu tekemään töitä hirveästi ja pitkiä päiviä tulee väkisinkin,” Eila muistuttaa.
Työtaakkaa lisää se, että tilat saavat euroja usein enemmän matkailusta kuin itse viininvalmistuksesta ja -myynnistä.
”Viinitiloista on muodostunut monitoimikeskuksia, joissa on erilaisia viinitilan yhteyteen luontevasti sopivia palveluita.”
Rönnvik ei ole tässä suhteessa poikkeus, sillä kahvilan ja ravintolan lisäksi tila tarjoaa myös kokous- ja juhlapalveluita, esittelykierroksia ja viinipruuveja.
Yksi syy innon hiipumiseen on alkoholilainsäädäntö, joka sitoo viiniyrittäjän käsiä. Jos tiukemman lain vaatijat olisivat saaneet aikoinaan tahtonsa läpi, kaikki myynti olisi keskitetty Alkoon.
”Nyt jälkikäteen voi sanoa, että viinitiloja ei olisi Suomessa lainkaan, jos viinejä ei saisi myydä suoraan tilalta.”
”Pullomyynti tilalla on tietyllä tapaa toiminnan edellytys, mutta se myöskin toimii kasvua rajoittavana tekijänä, kun kaikki muu jakelu on tehty niin vaikeaksi”, Kalle jatkaa.
Lainsäädännölliset helpotukset antaisivat uutta potkua viinitiloille.
”Pitäisi sallia viinin toimitusmyynti: jos joku Rovaniemellä haluaisi tilata meidän tuotteen, niin sen saisi lähettää”, Eila vetoaa.
”Se olisi hyvin helposti järjestettävissä.”
Toinen turhauttava asia on liköörien myynnin vapauttaminen, joka on ollut vuosikaudet jumissa sosiaali- ja terveysministeriössä.
”Jo pitkään on ollut puhe, että tuota pikaa tulee voimaan uusi laki, joka sen mahdollistaisi, mutta mitään ei ole tapahtunut.”
Lieveilmiöiden pelko on turha, sillä ongelmakäyttäjät eivät vaivaudu hakemaan juotaviaan viinitiloilta ja tuskin innostuvat tilaamaan niitä ”postimyynnistäkään”.
Lakimuutoksia odotellessa Rönnit iloitsevat viinitilan uudesta vuokralaisesta Olutverstas Oy:sta, jonka laitteet odottavat parhaillaan asentamista. Mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan, Rönnvik-olutta ja muita maltaisia makuja päästään maistelemaan jo tämän vuoden puolella.
Pienvalmistajien oluet ovat tällä hetkellä kovassa nosteessa niin ravintoloissa kuin kauppojen vähittäismyynnissä, joten siitä voi olla vetoapua myös viinille.
”Panimo tuo tänne varmasti lisää ihan uusiakin kävijöitä, jotka eivät ole ennen suomalaisilla viinitiloilla vierailleet”, Kalle uskoo.
HENNA VAINIO
Kun pidän esittelyitä,
korostan aina sitä, että tämä on
toimiva maatila. Ulospäin näymme viinitilana, mutta maatalous on
kuitenkin se, joka elättää tämän
mäen. «
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
