Isot ruokapakkaukset tulevatkalliiksi kuluttajalle ja ympäristölle
Varsinkin yhden hengen kotitalouksissa elävät kokevat, että ruokaa menee haaskuun liian suurten pakkauskokojen takia. Yhden hengen taloudessa roskikseen päätyy vuodessa sadan euron edestä ruokaa.
Tuoreen selvityksen mukaan pakkauksiin kohdistuvista synneistä suurin onkin niiden koko, ei niinkään pakkaus itsessään.
”Oikeanlainen elintarvikepakkaus vähentää ruokahävikkiä, sillä se suojaa tuotetta valmistushetkestä siihen asti, kun kuluttaja sen avaa”, kertoo HK Scanin strategioista vastaava johtaja Jalliina Järvinen.
Hänen mukaansa pakkauskokoja suunniteltaessa elintarvikevalmistajat kuuntelevat sekä kuluttajia että kauppaa.
Miksi kuluttajien toivomia pienempiä pakkauksia ei sitten ole riittävästi tarjolla?
”Kauppa haluaa valikoimiinsa sellaisia tuotteita, jotka käyvät kaupaksi. Kokeilimme esimerkiksi 100 gramman leikkelepakkauksia, mutta kuluttajat eivät ostaneet niitä”, Järvinen sanoo.
Järvisen ja ruokahävikkiä tutkineiden Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) tutkijoiden puheissa ruuan hävikkiongelma näyttäytyy kehänä: kuluttajat haluavat pieniä pakkauksia, mutta eivät osta niitä. Sen sijaan pieniinkin talouksiin ostetaan liian isoja pakkauksia, jolloin yli jäänyt ruoka päätyy roskikseen.
MTT:n tutkijan Hanna Hartikaisen mukaan kuluttajat katsovat kaupassa tuotteiden yksikköhintoja ja ostavat ison pakkauksen, koska se on halvempi.
Kotona yksikköhintaa ei enää mietitä. Ruokamenoissa se saattaa kostautua.
Hartikainen ottaa esimerkiksi jugurtin. Litran tölkissä sen hinta on 2,19 euroa ja kahden desilitran purkissa 0,49 euroa.
”Jos litran tölkistä jää käyttämättä yksi desilitra, kilohinta on jo sama kuin pienemmissä pakkauksissa ostettaessa. Halvemmalla isommassa pakkauksessa ostettu ruoka muuttuu nopeasti pieniä pakkauksia kalliimmaksi, kun ruokaa heitetään pois.”
Sitä harva kuluttaja on koskaan tullut ajatelleeksi, Hartikainen arvelee.
”Kilohinta kannattaisi arvioida kaupan sijaan kotona.”
Hävikin aiheuttamat ympäristövaikutukset ovat tutkijoiden mukaan kovat. Vuositasolla kotitalouksien haaskaaman ruuan päästöt ovat yhtä suuret kuin 100 000 henkilöauton.
”Ruokahävikki on sekä taloudellisesti että ekologisesti kestämätöntä. Se on koko ketjun tarpeettomin ympäristövaikutus”, tiivistää MTT:n vanhempi tutkija Juha-Matti Katajajuuri.
Kun ihmisiltä kysytään, mikä heidän arvionsa mukaan on elintarvikkeiden suurin ympäristöhaitta, useimmat vastaavat Hartikaisen mukaan pakkaukset.
”Se on iskostettu meihin todella syvään”, Katajajuuri pohtii.
”Hävikkiin verrattuna pakkausten aiheuttama ympäristökuorma on kuitenkin hyvin pieni.”
Esimerkiksi 12 ruisleipäpalan muovipussista yhden ainoan leipäpalan heittäminen roskikseen kuormittaa ympäristöä kaksi kertaa enemmän kuin koko pakkaus.
MTT:n johtamassa Ecopaf-tutkimushankkeessa selvitettiin pakkausvalintojen ja ruokahävikin yhteyttä. Hankkeen rahoittajina olivat Tekes, Pakkaustutkimus, Pakkausalan ympäristörekisteri, Metsä Board, Stora Enso, Ruokakesko, HK ja Atria.
JUHANI REKU
Kauppa haluaa sellaisia
tuotteita, jotka
käyvät kaupaksi. Kokeilimme
esimerkiksi 100 gramman leikkelepakkauksia, mutta kuluttajat eivät
ostaneet niitä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
