Bunkkereita ei voilakaista roskakoreihin
”Koululaiset oli oikeastaan helppo saada tunniksi keräämään roskia. Vain muutama poika piti kovaa ääntä, mutta sitten hekin lähtivät liikkeelle”, kertoo Albanian Ohrid-järven puoleisen Pogradecin kaupungin yläastetta vastaavan luokan opettaja Fisnik.
Aikaisemmin kaupungissa ja järven rannalla oli hyvin siistiä. Muovijätettä ei Enver Hoxhan (1941–85) aikana tullut ja joka lauantai koululaisten oli pakko kerätä roskia. Parikymmentä vuotta on heitelty roskia ja muovipulloja kaikkialle. Nyt tilanne on muuttunut parempaan suuntaan.
Yksi ongelma kuitenkin on ja pysyy. Hoxhan hallinnon loppupuolella valmistettiin Elbasanin tehtaassa noin 500 000 erikokoista bunkkeria. Bunkkerit sijoitettiin kaikkialle maahan. Niitä on eniten rajojen lähettyvillä, mutta myös kaupunkien pääkatujen varsilla, koulujen pihoilla tai jopa hautausmailla.
Elinympäristön viihtyvyyteen kiinnitetään vihdoin huomiota. Mutta bunkkerit tököttävät paikoillaan. Ne ovat esteenä maataloudelle, kaupunkisuunnittelulle, teiden oikaisulle ja haja-asutusalueiden kaavoitukselle.
Kuka haluaa ostaa omakotitalotontin, jossa on viisi bunkkeria? Bunkkerin kaivaminen maasta, nostaminen kuorma-auton lavalle ja kuljettaminen pois vaatii paljon aikaa ja rahaa.
Anarkian ja kansalaistottelemattomuuden aikana 1997 bunkkereita rahdattiin jokiin, rotkoihin ja mereen. Omakotitalon asukkaat saattoivat löytää aamulla pihaltaan yön aikana sinne luvattomasti kuljetetun bunkkerin sementtikuoret.
Irtojätteet ja ruostuneet autonkuoret on kuljetettu kaatopaikoille, mutta bunkkerit vain jatkavat kököttämistään kaikkialla, minne katse suuntautuu.
Suurista joukkuebunkkereista on tehty eläinsuojia, pienempiä kanaloita, varastoja tai vessoja.
Kaakkois-Albaniassa, lähellä Kreikan rajaa on suuresta bunkkerista tehty ravintola. On melkoinen kokemus nauttia maukasta ruokaa entisessä bunkkerissa.
Moni bunkkeri tekee epäsiistin vaikutuksen, vaikka niitä ja niiden ympäristöä siivotaan jatkuvasti. Syykin epäsiisteyteen on selvä.
”Ihmiset eivät aina vie roskiaan kaupungin tuomiin roskalaatikkoihin vaan he heittävät roskansa bunkkerin ampuma-aukosta tai takaovesta sisään. Tuuli riepottelee roskia ja kohta kaikki taas näyttää epäsiistiltä”, kertoo Fisnik.
Matalassa Ohrid-järven rantavedessä on sivuttain mutaan uponnut bunkkeri.
”Tuolla tavoin rantatörmällä olevat bunkkerit kyllä häviävät silmistä, mutta järvessäkin ne ovat ikävä muistutus historiasta, jota on niin vaikea muutenkin unohtaa. Kukaan ei tietenkään halua uida eikä kalastaa matalassa vedessä olevien bunkkerien seassa”, Fisnik sanoo.
EERO KETOLA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
