vierasyliö Biotalous uhkaa luonnonvaroja
Teknologinen kehitys on tuottanut yllättäviä haittoja ympäristölle ja luonnonvarojen käytölle.
Ei ole pitkäkään aika siitä, kun automatiikka ja parantuneet tuotantotavat arvioitiin ihmiskunnalle siunaukseksi ja työn helpotukseksi. Monin tavoin ihmistyön korvannut tekniikka lisäsi vain välineiden omistajien taloudellisia voittoja, kun samanaikaisesti voitiin kustannuksia välttää ympäristön pilaantumisella.
Tutkimuksen ja tuotekehityksen edetessä nähtiin lähes rajattomia mahdollisuuksia biotieteiden saavutusten soveltamisessa tuotantoon.
Tutkimus on hyvin pääomavaltaista ja siten koko maailmassa vain harvojen käsissä. Erilaiset biohankkeet arvioitiin kultakaivoksiksi ja tulevaisuudessa runsaat voitot tuoviksi. Ensiaallon mentyä on voitu todeta pettymyksiä tällä alalla.
Yhtenä kuvitelmana olivat biotieteiden tuomat ratkaisut ympäristöongelmiin. Eräänä tällaisena oli bioteknologia, jonka käytössä geeniteknologian sovellukset mahdollistaisivat sellaisia menetelmiä, joihin nopeutensa ja tarkkuutensa takia perinteiset keinot eivät riittäneet.
Nyt voidaan nähdä, että geenitekniikan ovat ottaneet itselleen ne tahot, jotka yhteiskunnassa muutoinkin toimivat ajattelematta ympäristöä tai ihmistä. Sovelluksista ympäristöön tarkoitettuja on vähän.
Tuotannon kasvua ja siitä saatavaa taloudellista voittoa tavoittelevat ovat ottaneet toisen bioalan kehityskohteekseen. Siinä missä geeniteknologia on vain parikymmentä vuotta vanha, on biotalous vieläkin nuorempaa, 2000-luvun ajattelua.
Biotalous on päässyt mukaan kannatettavana alana jo Suomen hallitusohjelmaan. Tämä siitäkin huolimatta, että eri tahoilla maailmaa biotaloudella käsitetään erilaisia asioita.
Biotalous on alan vielä kehitysvaiheessa aina termin vakiintumista myöten.
Yleisesti katsotaan, että biotalous koskee vain uusiutuvia luonnonvaroja, niiden tuottamista, biomassasta saatavien tuotteiden valmistusta ja jalostamista. Onpa siihen laskettu markkinataloudessa mukaan myös tuotteiden markkinointi ja kulutus.
Biotalous on ympäristöuhkien kannalta myös haittoja aiheuttava. Sen tavoitteisiin kuuluu uusiutuvien luonnonvarojen käytön lisääminen. Samalla ei kuitenkin riittävästi nähdä ekologisia rajoja kaikkien luonnonvarojen käytössä.
On myös laajalti epäilty biomassan tuottamisesta aiheutuvan välillisiä haittoja luontoympäristölle. Biotalouden sijasta olisi parempi puhua ekotuotannosta osoittamaan, että tavoitellaan tasapainoa tuotannon ja luonnonvarojen riittävyyden kesken.
Ympäristöongelmat koskevat erityisesti uusiutuvien nestemäisten polttoaineiden aikaansaamista ja niitä seurauksia, joita niiden biomassan tuotannosta aiheutuu muulle, välttämättömälle tuotannolle.
Energia-ala on bioalan suurin ja merkityksellisen kehittämiskohde, minkä vuoksi koko bioalaa pidetään joskus vastakohtana fossiilisten polttoaineiden käytölle.
Bioenergian seurausvyyhti pahenee Suomessakin tavoitteiksi otettujen biopolttoaineiden käytön edistämisessä. Ympäristölle etenkin trooppisissa maissa suurimpia haittoja aiheuttavat biodieselin palmuöljy ja bioetanolin soijaöljy, joiden edistämiseen ovat suomalaiset suuryritykset sekaantuneet.
Biotaloudessa liikkuvat suurimmat rahavirrat juuri polttoaineissa.
Myös Suomessa havitellaan tällä alalla siirtymistä käyttämään enemmän biomassasta jalostettuja aineita. Meillä riittää raaka-aineeksi puuta, jos vain sen käytössä osattaisiin olla ekologisen järkeviä.
Toinen kysymys on valmistetun tuotteen eettisyys: Onko pitkällä tähtäyksellä oikein valmistaa muita ympäristöhaittoja aiheuttaville kulkuneuvoille energiaa aineista, joita tarvitaan kasvavan väestön elintarvikkeiksi.
Biotalous ei saa olla muun talouden lisänä, vaan sen korvikkeena. Tavoitteeksi on asetettava tasapainon saaminen biotuotteiden ja uusiutuvien luonnonvarojen tuotannon kesken.
Ainakin aluksi on hyväksyttävä siirtyminen pääomavaltaisesta tuotannosta takaisin työvaltaiseen toimintaan. Markkinataloudessa tämä saattaa merkitä tuotantovälineiden omistajille menetyksiä, jotka kyllä korvautuvat koko yhteiskunnalle kestävänä ekotuotantona.
Vihreän teknologian vastustajat, joista osa on biotalouden väärinymmärtäjiä, asettavat geenitekniikan tavoin tavoitteet nykytuotannon voittojen mukaan ottamatta huomioon kasvavaa vaatimusta kestävästä kehityksestä ja luonnonvarojen säästämisestä.
Biotalous on avainasemassa kehitysmaissa, joissa valtaosa väestöstä saa päivittäisen elantonsa biomassan välityksellä. Vaikka biotalous ei ole sama kuin alkutuotannon anti, niin uuteen ekotuotantoon tulee panostaa maiden valtavan aliravitsemuksen edessä.
Suunnitelmat biotalouden esiinmarssista ja jopa johtavan aseman saamisesta tulevaisuuden tuotannossa kaatuvat helposti rahatalouden sanelemiin reunaehtoihin.
Kun asiaa tarkastellaan lyhytnäköisesti globaalitalouden jopa liiketaloudelliselta kannalta haetaan vastauksia sille, kuka vastaa ainakin alussa väistämättä tulevista kustannuksista tuotettua valmisteyksikköä kohden.
Kestävän kehityksen konferenssissa Riossa kehitysmaat asettivat vaatimuksia teollisuusmaille, jotka talouskriisien varjossa yrittävät selviytyä ilman ympäristöstä tulevia lisäkustannuksia ja mahdollisia avustuksia kehitysmaille.
Synnynnäinen ahneus huolehtinee siitä, ettei biotalous ainakaan kovin nopeasti tuo helpotusta kasvavaan tuotanto-ongelmaan.
Biotalous on hyvä kehittämisala, kunhan hyväksytään sen lähtökohdaksi ekotuotanto, jonka ei tule tuottaa voittoa ympäristön kustannuksella.
Maailman työttömät osaavat arvostaa heiltä nykyteknologian pois viemää työtä, kun samalla saadaan ympäristön ja luonnonvarojen käyttö pysyvästi kestäväksi.
OLLI PAASIVIRTA
Kirjoittaja on ympäristönsuojeluneuvos Kauniaisista.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
