Me talvivaaralaiset haluamme työrauhan

Talvivaara Talvivaara ei ole pelkkä kaivos vaan kemiantehdas, jonka ”ajaminen” vaatii tietoa, taitoa ja kokemusta, kirjoittajat huomauttavat. Kuva: Viestilehtien arkisto

Me Talvivaaran työntekijät haluamme työrauhan nimellä ja nimettömänä huudetuilta väitteiltä ja suoranaiselta rienaukselta, johon törmäämme lähes päivittäin mediassa ja muualla. Lisäksi poliittisena pelinappulana olo on meistä työntekijöistä epämiellyttävää ja outoa.

Talvivaara ei ole vain yhtiön johto tai Pekka Perä. Meitä on noin 500 tuiki tavallista työntekijää, ja jatkuva haukku satuttaa meitä. Ammattitaitoamme epäillään julkisesti niin ympäristökuormituksen hoidossa kuin päätyössä nikkelin ja sinkin tuotannossa.

Olemme omin käsin ja aivoin rakentaneet ennätyslyhyessä ajassa Euroopan suurimman ja maailman mitassakin noin kymmenen kärjessä olevan nikkelikaivoksen. Eikä se ole pelkkä kaivos, vaan kemiantehdas, jonka ”ajaminen” vaatii tietoa, taitoa ja kokemusta.

Meillä on kymmeniä toimintavuosia edessä, vasta kolme kunnollista takana. Talvivaara ei ole mikään koekenttä, vaan parin sukupolven ikäinen työpaikka. Meillä on ammattitaitoa, ja se karttuu koko ajan niin tuotantoon kuin ympäristökuormituksen hoitoon.

Mitä jos meitä ei olisi? Kainuu menettäisi kerrannaisvaikutuksineen ainakin 1 800 työpaikkaa. Mitä on ympäristöministeri Ville Niinistöllä tarjota meille tilalle, mikä on suunnitelma B?

Monella muulla alalla porukkaa potkitaan pois, mutta meillä uusia tekijöitä palkataan lisää koko ajan. Lisäksi tarjoamme joka kesä opiskelijoille tärkeitä kaivosalan työharjoittelupaikkoja useita kymmeniä.

Olemme tavallisia asuntovelkaisia tai vuokralla asuvia ihmisiä tavoitteena hankkia elanto mielekkäässä työssä. Ei tunnu hyvältä, että esimerkiksi ympäristöministeri on toistuvasti pelotellut työpaikan sulkemisella.

Koko Suomen sylkykuppina oleminen vaikuttaa jo perheissämme ja lapsissamme.

Koemme, että median luoma kuva Talvivaarasta ja talvivaaralaisista on yksipuolinen ja loukkaava. Suhteeton ja perusteeton pelonlietsonta Talvivaaran ympärillä voi vaikuttaa myös muihin lähialueiden elinkeinoihin.

Talvivaara on kuormittanut ympäristöä, mutta sellaista teollisuutta ei olekaan, jolla ei olisi ympäristövaikutuksia. Olemme oppineet virheistä. Kovalla työllä etenkin vuodenvaihteen 2010–2011 sulfaattipulssi on saatu jo siedettäväksi, yhdeksäsosaan vuoden takaisesta. Työ jatkuu yhä.

Meistä talvivaaralaisista 83 prosenttia on Kainuusta, ja eniten työntekijöitä asuu Kajaanissa ja Sotkamossa. Käypä moni Pohjois-Savostakin ja Pohjois-Karjalasta. Myös pääosa kumppaneiden työntekijöistä on paikallisia ja yhtiön osakeomistus on 80-prosenttisesti Suomessa.

Nämä tiedot löytyvät helposti ”googlettamalla”, mutta niin vaan perättömät huhut kiertävät vaikkapa työntekijöiden alkuperästä, työoloista ja yhtiön omistuksesta.

Tulemme joka päivä kaivokselle, eikä täällä näy mitään ”helvetin esikartanoa”, kuten jotkut kirjoittavat. Olemme tyytyväisiä työpaikkaamme.

Meistä iso osa harrastaa luontoa: metsästystä, kalastusta, vaeltamista ja sienestämistä. Emme me halua sotkea omaa kotiamme tai takapihaamme. Käytämme samoja metsäpolkuja, marjamaastoja sekä uima- ja kalastuspaikkoja kuin meitä kritisoivatkin.

Haluamme asiallista keskustelua, jos ja kun Talvivaarasta keskustellaan. Ei muuta, kiitos.

Jukka Vetola

työntekijöiden pääluottamusmies

Jukka Kela

kaivososaston luottamusmies

Teemu Matero

työntekijöiden

työsuojeluvaltuutettu

Tero Pulkkinen

työntekijöiden

1. varatyösuojeluvaltuutettu

Paula Ollitervo

toimihenkilöiden

pääluottamusmies

Kyösti Haverinen

toimihenkilöiden ja ylempien toimihenkilöiden työsuojeluvaltuutettu

Pentti Vihanto

ylempien toimihenkilöiden

luottamushenkilö

Avaa artikkelin PDF