Satavuotiaita maakuntalehtiä laitetaan lahtipenkkiin – Kari Hokkanen Ilkan ja Pohjalaisen yhdistymisestä: "Vaasa häviää enemmän"
Maakuntalehdet joutuvat ajamaan kaksilla rattailla, tekemään painetun printtilehden ja täydet digisisällöt verkkoon, mikä on kallista.
Kartta kertoo, miten maakuntalehtien omistus jakaantuu eri yhtiöille Suomessa. Kuva: Jukka PasonenMaakuntalehtien levikit romahtivat 1990-luvun alussa. Osa lehdistä sai pysäytettyä tilaajamäärän laskun hetkellisesti, mutta alamäki on jatkunut tasaisesti koko 2000-luvun.
Nyt on edetty siihen pisteeseen, että yli satavuotiaita maakuntalehtiä laitetaan lahtipenkkiin. Syyskuussa ilmoitettiin suunnitelmasta yhdistää saman konsernin Ilkka ja Pohjalainen.
Jyväskylän yliopiston journalistiikan yliopistonopettajan Panu Uotilan mukaan maakuntalehtien yhdistymiset ovat luonteva seuraava vaihe, koska lehtien sisällöllinen yhteistyö on viety jo niin pitkälle kuin mahdollista.
Suomessa on tällä hetkellä 31 päivälehteä, millä tarkoitetaan päivittäin tai lähes jokaisena viikonpäivänä ilmestyvää sanomalehteä. Uotila arvioi, että tulevaisuudessa Suomeen mahtuu 10–15 päivälehteä.
”Vaikka maakuntalehtien määrä vähenee, maahan ei jää silti merkittäviä journalistisia aukkoja, koska lehdet toimivat fuusioiden kautta nykyistä laajemmalla alueella.”
Kasvukeskukset eli pääkaupunkiseutu, Tampere, Turku, Oulu, Jyväskylä ja Kuopio ovat parhaassa asemassa, kun lehtien eloonjäämistaistelu kiihtyy.
”Isoimmat ongelmat ovat alueilla, jossa on muuttotappiota ja elinkeinoelämän volyymi laskee. Kymmenessä suurimmassa kaupungissa säilyy oma lehti, ja pienemmillä kaupungeilla on yhteisiä lehtiä”, Uotila sanoo.
Ilkan entinen pitkäaikainen päätoimittaja Kari Hokkanen on murheissaan maakuntalehtien ahdingosta. Erityisesti häntä harmittaa Ilkan ja Pohjalaisen yhdistyminen.
”Yhdistyminen tehdään pakkotilanteessa ja siitä kärsii eniten Ilkan identiteetti. Ilkka on Suomen tunnetuimpia lehtibrändejä, ja se yhdistetään erottamattomasti Etelä-Pohjanmaahan. Vaasa häviää kaupunkina enemmän, koska päätoimitus jää tietenkin Seinäjoelle ja lehti painetaan siellä.”
Ilkka-lehden päätoimittajana vuosina 1980–2007 toiminut Hokkanen muistuttaa, että Vaasan ja Seinäjoen intressit eivät ole läheskään aina yhteneväiset.
”Yhteisen lehden myötä sekä Etelä-Pohjanmaan että Pohjanmaan maakunnalta katoaa selkeä puolestapuhuja.”
Kokoomustaustainen Vaasa-lehti ja keskustalainen Ilkka kävivät vuosikymmeniä veristä lakeuden lehtisotaa. Ilkka jakoi tilaaja-asiamiehille koreita kahvikalustoja, jotka muistetaan maakunnassa yhä. Ilkka voitti lehtisodan ja osti lopulta koko Pohjalaiseksi muuttuneen Vaasan omistukseensa 1992.
”Kun Ilkka osti Pohjalaisen, mietimme ihan vakavasti lehtien yhdistämistä. Päädyimme hallituksessa siihen, että riski on liian suuri. Pelkäsimme, että Pohjalaisen tilaajat olisivat lopettaneet lehtensä, mutta aika vähiinhän ne ovat menneet näinkin", Hokkanen tuumii.
Keski-Pohjanmaalta kuuluu myös huonoja uutisia lehtirintamalta. KPK yhtiöt aloitti lokakuussa yt-neuvottelut, ja suunnitteilla on Keskipohjanmaa-lehden ilmestymispäivien karsiminen seitsemästä kuuteen.
Perinteisistä maakuntalehdistä kuusipäiväisiksi ovat muuttuneet aiemmin Kainuun Sanomat, Lapin Kansa ja Itä-Savo. Hokkanen näkee KPK yhtiöiden ratkaisussa tiettyä järkeä.
”Sillä voidaan ostaa jatkoaikaa Keskipohjanmaalle, kun maakuntalehti pystytään tekemään nykyistä pienemmillä kustannuksilla. On se parempi vaihtoehto, kun yhdistyä esimerkiksi tähän Ilkan ja Pohjalaisen kimppaan. Keski-Pohjanmaa on kuitenkin omanlainen maakuntansa.”
Keskipohjanmaan ilmestymispäivistä pudotetaan todennäköisesti pois maanantai. Se on luonteva ratkaisu, koska sunnuntaityön teettäminen on kallista ja viikonloppuisin ihmisillä on eniten aikaa lukea printtilehtiä.
”Ilmestymispäivien vähentämisellä voidaan vauhdittaa digisiirtymää ja toivoa, että yleisö alkaisi kuluttaa enemmän lehtiä mobiilin ja verkon kautta”, Uotila sanoo.
Maakuntalehdet joutuvat ajamaan kaksilla rattailla, tekemään painetun printtilehden ja täydet digisisällöt verkkoon, mikä on kallista. Tällä hetkellä digisisältöjen osuus Sanomalehtien liiton jäsenlehtien liikevaihdosta on vain 15 prosenttia.
”Kun riittävän pitkälle tulevaisuuteen mennään, skenaario on, että lehdet ilmestyvät digimuodossa arkipäivisin. Perjantain, lauantain ja sunnuntain lehdet tulevat halukkaille myös printtinä lisähintaan", Uotila povaa.
Media-alan omistuksen keskittyminen jatkuu Uotilan mukaan myös tulevaisuudessa. Konserneista erityisesti Keskisuomalainen ja Kaleva ovat ottaneet strategiakseen laajentua lehtikentällä.
Sanoma ja Alma Media taas ovat kutistaneet sanomalehtimääriään ja hakevat kasvua muilta liiketoiminta-alueilta.
”Osa lehtitalojen omistajista ei halua lähteä digisiirtymään, kun se todella tapahtuu. Näillä luopuvilla konserneilla on sadonkorjuuajatus. He ovat mukana omistajina niin kauan kuin printtilehti tuottaa voittoa”, Uotila sanoo.
Hän ennustaa, että Suomeen mahtuu lopulta viisi isoa lehtikonsernia.
Neljä lehteä, eli Ilta-Sanomat, Iltalehti, Kauppalehti ja Helsingin Sanomat, tuottavat tällä hetkellä 73 prosenttia kaikista sanomalehtien digituloista. Suomen 240 sanomalehdestä vain kymmenellä digipuoli on merkityksellisen suuri.
Maakuntalehtien tilannetta vaikeuttaa kolme yhtäaikaista murrosta. Digitalisaation lisäksi väestö keskittyy Etelä-Suomeen ja myös ihmisten elämäntavat ovat muutoksessa.
Uotilan mukaan maakuntaidentiteetti ei enää määritä ihmistä yhtä vahvasti kuin aikaisemmin.
”Vaikka henkilö asuisi Jyväskylässä, hän ei välttämättä halua tilata Keskisuomalaista. Ihminen voi kuulua henkisesti johonkin muuhun ryhmään ja seurata sen porukan uutisia internetissä.”
Maakuntalehden valtti on siinä, että se on ainoa media, joka kertoo oman alueensa uutiset paikallisen Ylen lisäksi. Ovatko ihmiset valmiita maksamaan uniikista paikallisesta sisällöstä?
”Tampereen yliopiston tutkimuksen mukaan suomalaisista 18 prosenttia on valmis maksamaan digijournalismista. Se on vielä valitettavan pieni luku.”
Netflixin suosio on toisaalta osoittanut, että ihmiset suostuvat jo maksamaan verkon elokuva- ja viihdekanavista. Uotilan mielestä journalismilla on tulevaisuutta, koska tarkistetun faktatiedon ja hyvin tehdyn viihteen tarve ei katoa mihinkään.
Kari Hokkasen mukaan maakuntalehtien tilanne muuttuu koko ajan ahtaampaan suuntaan.
"Ehkä maakuntalehdistö ei kokonaan kuihdu pois 10:ssä tai edes 20 vuodessa, mutta alamäessä se on."
Lue myös:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
