KIRJAT Minäkö tahdoin kostaa hänelle?
Johan Bargumin (s. 1943) pienoisromaani Syyspurjehdus muodostuu kahdesta monologista.
Entinen pankinjohtaja Olof ja syöpäsairas yrittäjä Harald ovat lähteneet purjehtimaan poikkeuksellisissa olosuhteissa. Jälkeenpäin Olof selvittää tapausten kulkua poliiseille. Mutta komisariolla on hallussaan Haraldin kirje, joka kertoo toisenlaisen totuuden.
Pian selviää, että miehiä on yhdistänyt paitsi purjehtiminen myös nainen.
Elin on ollut kummankin vaimo, suloinen seireeni, joka vangitsee miehen kuin miehen katseen. Lamavuodet nivoutuvat tarinaan; ne panivat Haraldin polvilleen. Olof oli tuolloin hyytävä johtaja: ”Yritin pitää huolen siitä, ettei sihteerini kääntänyt leskien puheluita minulle.”
Tarina palauttaa mieleen Bargumin romaanin Syyskesä (1993), jonka ensimmäinen lause ”Tietääkö koskaan mitä todella tapahtuu?” sopisi Syyspurjehduksen motoksi. Yhteisiä teemoja teoksilla on useita, ja tunnelmassa samantapaista uhkaa.
Aiemmin kuollut Elin jää lukijalle mystiseksi. On selvää, että kahden miehen välillä sahaavien tunteiden ja syvän katolisuuden ristiriita vie hänet henkiseen hätään.
Hänen merkitystään miehille voi jäljittää mytologian naishahmoista, joiden mukaan miehet ovat nimenneet veneensä: Alkyone seurasi miestään mereen, mutta jumalat armahtivat muuttamalla pariskunnan linnuiksi, Berenike uhrasi hiuksensa miehensä takia ja hiuksista muodostui tähdistö.
Kumpaa miestä on uskominen?
Tärkeintä Olofille tuntuu olevan purjehtiminen, vaan puhuuko hän laskelmoiden? Hänen rakastumisessaan välähtää samantapainen pakkomielteisyys kuin Ernesto Sábaton väkevässä romaanissa Tunneli (Otava 1986).
Syyspurjehdus jää kuitenkin viileässä viitteellisyydessään laimeaksi. Mutta sen arvoituksellisuus vaatii lukemaan teoksen uudelleen, tarkasti.
ANELMA JÄRVENPÄÄ-SUMMANEN
Johan Bargum: Syyspurjehdus.
Suom. Marja Kyrö.
120 sivua. Tammi.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
