Karhukantaa ei enää päätetä suojelu edellä - asukkaiden tarpeet huomioon

Suomi on jaettu neljään karhun kannanhoitoalueeseen: poronhoitoalueeseen, kehittyvän kannan hoitoalueeseen, vakiintuneen kannan hoitoalueeseen ja levittäytymisvyöhykkeeseen. 

Karhukannan hoitosuunnitelmassa yritetään sovittaa yhteen karhujen, niiden lähellä asuvien ihmisten ja elinkeinojen tarpeita. Suomen riistakeskuksen työryhmä on luovuttanut luonnoksen uudeksi suunnitelmaksi maa- ja metsätalousministe­riölle.

Suunnitelman on tarkoitus tulla voimaan elokuun alussa. Edellinen suunnitelma hyväksyttiin vuonna 2007.

”Tähän asti karhukantaa on hoidettu ekologia edellä”, kuvailee suunnitelman koostanut Suomen riistakeskuksen erikoissuunnittelija Marko Paasi­maa.

Kanta on kasvanut Luonnonvarakeskuksen (Luke) arvion mukaan 2000-luvun puolen välin runsaasta 1 000 karhusta lähes 2 000:n karhuun.

Uuden suunnitelman tavoitteena on, että ekologisen kestävyyden rinnalle nostetaan vahvemmin myös karhukannan sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys.

Ekologisella kestävyydellä tarkoitetaan karhukannan suojelun säilyttämistä suotuisalla tasolla. Näköpiirissä ei Paasimaan mukaan ole tekijöitä, joiden vuoksi se vaarantuisi tulevaisuudessa.

Sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävällä karhukannalla tarkoitetaan sitä, että karhut eivät aiheuta millekään alueelle, väestö­ryhmälle tai elinkeinolle kohtuutonta taloudellista rasitusta tai pelkoa.

Poikkeusluvat karhujen kaatamiseen halutaan luonnoksessa kohdistaa nykyistä paremmin ongelmia aiheuttaviin yksilöihin. Tällaisia toiveita ovat esittäneet etenkin mehiläistarhaajat.