lukenut mies Härnäävä ukko
Kustantaja kehuu Arne Nevanlinnan (s. 1925) omaelämäkerrallisia esseitä riemukkaaksi aikamatkaksi yhdeksältä vuosikymmeneltä.
Ihme ukko tämä Nevanlinna onkin, kuten juttujen mukaan Nevanlinnat yleensä.
Arne Nevanlinna teki täyden elämäntyön arkkitehtien vastarannankiiskenä ja opettajana. Eläkkeellä hän alkoi kirjoittaa, ensin muistelmapalasia ja sitten sarjan romaaneja, joista yksi kohosi Finlandia-ehdokkaaksi.
Uudessa kirjassa on tietysti Nevanlinnan tarinoinnin ystäville paljon tuttua ainesta. Jutut esitetään aina tuoreesti uusissa yhteyksissä, joten vakilukija ei pitkästy.
Yhtenä punaisena lankana säilyy ongelmallinen suhde voimakkaaseen isään. Akateemikko Rolf Nevanlinna oli aikansa kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaisia tiedemiehiä. Sodan jälkeen hän joutui kotimaassa epäillyksi saksalaisyhteyksistä.
Poika todistaa tarmokkaasti, ettei isä sentään natsi ollut. Enemmän hän silti on saksalais-viipurilaisen äidin poika, kuulemma ainoa Nevanlinna, joka ei ole matemaattisesti huippulahjakas.
Poliittisesti Nevanlinna on tarkkaileva härnääjä. Hän liittyi Teknillisessä korkeakoulussa 1960-luvun radikaaleihin. Järjestöstä hän ei eronnut sittenkään, kun taistolaiset valtasivat sen. Muun opettajakunnan ylenkatse oli ikuinen.
Nevanlinna sanoo äänestäneensä kaikkia muita puolueita paitsi maalaisliittoa. Urho Kekkosta hän kuitenkin kannatti ja äänesti vuodesta 1962.
Arne Nevanlinna on perin juurin helsinkiläinen. Työmatka Hämeenlinnaan on hänelle kärsimystaival suomalaisen metsän syvyyksiin. Ranska-fanina hän vertautuu toiseen helsinkiläisoriginelliin, Matti Klingeen. Nevanlinna on kuitenkin taustaltaan yläluokkaisempi kuin porvarillisen pankkiirin poika Klinge.
PEKKA ALAROTU
Arne Nevanlinna:
Arne. Oman elämän kintereillä.
328 sivua. Siltala.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
