vierasyliö Brasilia pohtinee suoraakauppasopimusta EU:n kanssa
Neuvottelut EU:n ja eteläamerikkalaisen kauppaliitto Mercosurin välisestä vapaakauppasopimuksesta on jälleen jäädytetty. Neuvotteluja käytiin toukokuusta 2010 saakka, jolloin ne käynnistettiin uudelleen kuuden vuoden tauon jälkeen.
EU:n huolena ovat vaatimukset Mercosur-alueen maataloustuotteiden laajemmasta markkinoillepääsystä. Mercosurin taas on vaikea muodostaa yhteistä neuvottelukantaa jäsenvaltioiden välisten erimielisyyksien vuoksi. Brasilian maataloussektorin kasvavan painostuksen myötä onkin yhä todennäköisempää, että maa pyrkii kahdenvälisiin neuvotteluihin EU:n kanssa.
Mercosur-neuvotteluiden edetessä kävi ilmi, että ryhmittymän olisi hankala löytää yhteistä säveltä.
Maataloustuottajat kahdessa taloudeltaan suurimmassa jäsenmaassa, Brasiliassa ja Argentiinassa, ovat vahvasti sopimuksen kannalla. Myös Brasilian teollisuus on tukenut neuvotteluja, mutta Argentiina on tässä suhteessa protektionistinen, sillä sen kilpailukyvytön teollisuus jäisi häviäjäksi missä tahansa sopimuksessa.
Venezuelan hyväksyminen Mercosurin täysivaltaiseksi jäseneksi vuonna 2012 monimutkaisti tilannetta maan sosialistisen politiikan vuoksi. Kitkaa jäsenvaltioiden välille loi myös Paraguayn määräaikainen erottaminen ryhmittymästä viime vuonna sen jälkeen, kun maan presidentti syrjäytettiin vallasta.
Ei vaikutakaan siltä, että Mercosur kokonaisuudessaan kykenisi toimiviin kauppaneuvotteluihin EU:n kanssa. Siksi on todennäköistä, että Brasilia sekä mahdollisesti myös Uruguay pyrkivät kahdenvälisiin sopimuksiin.
Kauppasopimukset ovat nousseet Brasiliassa ja Uruguayssa ajankohtaisiksi EU:n tehtyä muutoksia yleiseen tullietuusjärjestelmäänsä, jonka puitteissa kehitysmaiden tuotteista peritään matalampia tuontitulleja. Brasilia kuuluu vielä järjestelmän piiriin, mutta 1.1.2014 se ja muut ylempään tuloluokkaan kuuluvat maat menettävät tämän statuksen.
Mikäli Brasilia hakeutuu neuvotteluihin erillään Mercosurista, maalla tulee olemaan erityisvaatimuksia maataloustuotteiden suhteen.
Vuonna 2012–2013 EU:hun tuotiin yhteensä 59 000 tonnia brasilialaista naudanlihaa, mikä tarkoittaa 20 prosentin kasvua edellisestä vuodesta. Määrä oli suurin sitten vuoden 2008 tuontirajoitusten.
Brasilian supistunut karjatalous osoittaakin merkkejä laajentumisesta, ja tälle tuotannolle haetaan uusia vientimahdollisuuksia EU:n kaltaisilta markkina-alueilta. Heikentynyt valuutta, real, on lisännyt viennin kilpailukykyä. Toisaalta kehno infrastruktuuri on syönyt kustannustehokkuutta.
Mercosur-neuvotteluiden alkuvaiheessa odotettiin, että koko ryhmittymälle myönnettävä naudanlihaa koskeva tariffikiintiö sallisi noin 350 000 tonnin tullittoman tuonnin. Argentiinan jäädessä kahdenvälisten sopimusten ulkopuolelle sekä Brasilia että Uruguay tavoittelisivat todennäköisesti vähintään 250 000 tonnin tullitonta kiintiötä, joka luultavasti käytettäisiin arvokkaiden pihvilihojen tuontiin. Tämä taas laskisi hintoja ja vaikuttaisi siten EU:n omaan karjatalouteen.
Mercosur haki kiintiöitä myös 250 miljoonalle tonnille siipikarjaa, 4,3 miljoonalle tonnille maissia, 80 miljoonalle tonnille sianlihaa, 50 miljoonalle tonnille maitojauhetta, 20 miljoonalle tonnille voita, 60 miljoonalle tonnille juustoa ja 4,6 miljoonalle tonnille vehnää.
Kahdenvälisissä neuvotteluissa Brasilia todennäköisesti hakisi saman suuruusluokan kiintiötä siipikarjan osalta, sillä se olisi joka tapauksessa täyttänyt valtaosan Mercosurin tuontikiintiöstä. Sama pätee sianlihaan.
Vaatimukset maitotuotteiden, vehnän ja maissin kiintiöistä saattaisivat kuitenkin olla matalammat. Suurin osa näistä tuotteista olisi tullut Argentiinasta.
EU:n suojatut maantieteelliset merkinnät (SMM) olivat suuri potentiaalinen kompastuskivi Mercosur-neuvotteluissa, sillä monien Argentiinan juustotuotteiden ja salamien nimet muistuttavat EU:n alueelta löytyviä suojattuja nimikkeitä. Brasilian ja Uruguayn kohdalla merkinnät eivät kuitenkaan muodostuisi kovin suureksi ongelmaksi.
Brasilian kannalta tärkeimmät neuvottelukysymykset koskisivat kauppaan liittymättömiä esteitä ja erityisesti eläinten ja kasvien terveyteen liittyviä vaatimuksia.
Brasilian näkökulmasta EU:n hygienia- ja tekniikkastandardit ovat hyvin monimutkaisia, ja maa tulisikin vaatimaan niihin myönnytyksiä. EU:n kannalta taas perustavanlaatuinen huolenaihe on Brasilian karjateollisuuden tila ja sen kyky noudattaa EU:n standardeja elintarviketurvallisuuden, eläinten tunnistamisen, jäljitettävyyden ja terveyden, ympäristösuojelun sekä tautien hallinnan osalta.
Brasilia hakisi myös laajennusta tullinalennusten piiriin kuuluvien tuotteiden valikoimaan, merkittävää lisäystä avaintuotteiden tullittomaan kiintiöön sekä vuosittaisia kiintiönlisäyksiä.
Brasilia luultavasti pyrkisi laajentamaan sokerin markkinoillepääsyä EU:ssa. Sokeri jätettiin pois Asunciónin sopimuksesta (Mercosurin perustussopimuksesta) Argentiinan protektionismin vuoksi, mutta kahdenvälisissä neuvotteluissa sokeri olisi yksi Brasilian päävaatimuksista. Maa tulisi myös ajamaan etanolin laajempaa markkinoillepääsyä.
Mikäli neuvotteluihin ryhdytään, EU:lta voidaan tuskin odottaa kovin suuria myönnytyksiä erityisesti naudanlihan ja siipikarjan suhteen johtuen Brasilian hygienia- ja tekniikkastandardeista. Lisääntynyt naudanlihan ja siipikarjan tuonti myös laskisi hintoja ja saattaisi tulevaisuudessa supistaa EU:n omaa tuotantoa.
Vaikka paine kahdenvälisiin sopimusneuvotteluihin Brasiliassa kasvaa, ei ole lainkaan itsestään selvää, että maa lähtisi tälle polulle. Talousaluettaan varjeleva Argentiina on Brasilian tärkeä strateginen kumppani, ja neuvotteluiden käyminen olisi ongelmallista maiden välisten suhteiden kannalta.
Myös Mercosurin jatko olisi vaakalaudalla, sillä liitto ei ole pelkkä kauppamekanismi, vaan myös välittäjä jäsenvaltioiden poliittisessa yhteistyössä. Brasilia ei kenties ole vielä valmis näin uskaliaaseen päänavaukseen.
JOHN KENNEDY
Kirjoittaja on Lontoossa asuva taloustieteilijä ja vapaa toimittaja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
