Hylätty villasukka saa uuden elämän

Marko Nuutinen nostaa vaateteollisuudelta saatuja yljäämäkankaita linjaston ensimmäiseen silppuriin. Samalla suikaleisiin ruiskutetaan vettä ja pellavaöljyä sähköisyyden poistamiseksi. Hengityssuoja on tekstiilipölyn keskellä tarpeen. Kimmo Haimi Kuva: Viestilehtien arkisto

JANAKKALA (MT)

”Maailma on lopulta aika harmaa”, toteaa yrittäjä Risto Saha tunnustellessaan tylsän väristä mattoa. Tässä tapauksessa harmaus on hyvästä, sillä se edustaa kierrätystä. Kun riemunkirjavat tekstiilit silputaan, tuloksena on harmaata massaa.

Dafecor Oy Janakkalan Turengissa valmistaa tekstiilijätteestä kankaita ja mattoja rakennusalan sekä teollisuuden käyttöön. Vanhat tekstiilit päätyvät parkettien alle, kasvualustoiksi, öljyntorjuntapuomien täytteeksi ja teollisuuden suojamatoiksi.

Kierrätyskankaista valmistettuja tuotteita syntyy vuosittain 250 000 kiloa. Se vastaa parinkymmenen tuhannen suomalaisen pois heittämää vaatemäärää.

”Jokainen kilo on pois kaatopaikalta”, Saha kehuu vihreää bisnestään.

Teollisuushallin keskellä jyskyttävä vihreä kone ahmii kitaansa suikaleiksi pilkottua kangasjätettä. Linjaston toisesta päästä puskee ulos harmaata, langanpätkistä ja tekstiilikuiduista muodostuvaa harsoa.

Seuraavaksi harsokerrokset kulkevat neulaimen läpi. Se nakuttaa 7 000 neulan voimin harsot kasaan paksuksi huopamatoksi.

Kas niin syntyy tekstiilimattoa teollisuuden ja kotitalouksien käyttöön.

Kangassilppuri on rakennettu vuonna 1962. Alun perin se rouhi täytettä patjoihin. Saha muistelee, että hänkin on päässyt nauttimaan armeijassa ollessaan muhkuraisista ”traktorinpohjapatjoista”.

1990-luvun alun laman aikaan patjatehtaan koneet pantiin myyntiin. Rakennusalalla työskennellyt Saha tarttui tilaisuuteen ja alkoi yhtiökumppaninsa kanssa suunnitella, mitä kaikkea linjastolla voisi valmistaa.

Pian jätetekstiilistä syntyi öljynimeytysmattoja raskaan teollisuuden käyttöön. Liikeidea nojaa yhä matalan jalostusasteen tuotteisiin: kangaslevyjä, rullia ja arkkeja.

Tuotteesta riippuen seos koostuu tietystä määrästä villavaatteita ja muita tekstiililaatuja. Öljynimeytysmatoissa on oltava runsaasti villaa, joka imee tehokkaasti öljyä ja rasvaa.

Sen sijaan sukkahousuja, nahkaa tai vetoketjuja linjasto ei niele, joten ne erotellaan seasta pois.

Noin puolet Turenkiin tulevasta tekstiilijätteestä on peräisin kotitalouksilta. Tehdas ei vastaanota suoria lähetyksiä kuluttajilta vaan saa materiaalinsa yhteistyökumppaneilta.

Loput lahjoittaa tekstiiliteollisuus, jossa raaka-ainehukka voi olla peräti 30 prosenttia.

Toki seassa on myös hotellien ja pesulaketjujen vanhoja lakanoita ja pyyhkeitä. Myös armeijan harmaat on rouhittu kymmenessä vuodessa koneen läpi uusiksi tuotteiksi.

Muistoksi siitä hallin nurkkaan on jäänyt rullakollinen harmaita villapaitoja ja huopia. Niitä peittää paksu pölykerros, joka saa tekstiilipölyyn tottumattoman aivastelemaan.

Tehdas toimii vasta yhdessä vuorossa, joten tuotantoa olisi mahdollista lisätä.

Sahan mukaan poistotekstiilien saatavuus ei rajoita bisnestä, mutta kilpailu alalla on kovaa. Suomeen tuodaan kaukomailta vastaavia, uusista raaka-aineista valmistettuja tuotteita.

Kierrätyskankaista pilkottuja teollisuusrättejä tuodaan jopa Japanista asti.

Sahan mukaan heidän asiakkaansa ovat pääosin suomalaisia yrityksiä. Hän toivoo, että yhä useampi firma ymmärtäisi kierrätystuotteiden tuoman imagoarvon varsinkin, kun kotimaiset kierrätystuotteet ovat hinnaltaan kilpailukykyisiä.

Lisäksi EU:n jätedirektiivi velvoittaa vähentämään kaatopaikoille päätyvän jätteen määrää, mikä lisää kierrätystä. Myös jätteenpolttolaitoksia rakennetaan Suomeen vauhdilla. Saha muistuttaa, että tekstiilejä poltettaessa menetetään niiden kierrätyksestä saatava hyöty.

Toistaiseksi ekologisin ratkaisu on heittää tekstiilijätteet vihreään rautakitaan.

KATJA KOLJONEN

Poisto-

tekstiilien

saatavuus ei rajoita bisnestä, mutta

kilpailu alalla

on kovaa.

EU:n jäte-

direktiivi

velvoittaa

vähentämään kaato-

paikoille päätyvän

jätteen määrää.

Avaa artikkelin PDF