Ympäristöministeriö maaseudun asukkaan kukkarolla

lukijalta

Suunnitteilla oleva energiatodistuslaki koskee käytännössä kaikkia suomalaisia ja kokonaisuudessaan kyse on kansalaisille sälytettävästä miljardiluokan kustannuksesta. Mikäli lakiesitys ylipäätään eduskuntaan tuodaan, siitä on pyydettävä ehdottomasti perustuslakivaliokunnan lausunto.

Energiatodistukset olisivat teoriassa hyvä työkalu energiatehokkuuden parantamisessa, mutta niiden tekemiseen ja hyödyntämiseen liittyy monia ratkaisemattomia ongelmia. Pakkokatselmusten ja paperibyrokratian lisäämisen ei merkittävästi paranna kiinteistökantamme energiatehokkuutta varsinkin, kun juuri ilmestynyt Tampereen teknillisen yliopiston tutkimus ”Energiansäästömahdollisuudet rakennuskannan korjaustoiminnassa” osoittaa säästömahdollisuuden käytännössä olevan 0,25–0,5 prosentin luokkaa vuotuista säästöä.

Kiinteistökantamme on suhteellisen nuorta ja siten energiatehokkuudeltaan jo hyvää tasoa ja paljon on sen eteen jo tehty.

Ympäristöministeriöstä tihkuneiden tietojen mukaan uusi laki energiatodistuksista on työn alla ja tietojeni mukaan se on pakottamassa myös pientalot todistusten piiriin. Jo tehdyt energiatodistukset menisivät myös uusiksi, joten pakkokatselmuksia tulisi tehtäväksi noin 1,5 miljoonassa kerrostalo-, rivitalo-, maatalous- ja omakotikiinteistössä.

Voi hyvin kysyä, mistä nämä katselmusten tekijät löytyvät, kun kuntoarvioidenkin tekoa on harjoiteltu parikymmentä vuotta ja ammattitaitoisista tekijöistä on yhä puutetta, arvioiden taso on vähintäänkin kirjava ja luotettavuus sen mukaista. Tämä on todettu monissa homeoikeudenkäynneissä.

Ilman syvällistä ammattitaitoa ja rutiininomaisesti tehtynä energiatodistuksista ei ole kuin haittaa ja kustannuksia kiinteistönomistajille, mutta tietysti alan vähälukuisat konsultit riemuitsevat.

Tietäähän se mojovaa ansaintamahdollisuutta, jonka kustantavat maatalousrakennusten ja omakotitalojen omistajat sekä myös osakkeenomistajat yhtiövastikkeessaan sekä vuokralaiset vuokrissaan. Missään muussa maassa ei näin sokeasti toimita. EU-direktiivin kansallinen pelivara, kustannustehokkuus ja ankarat ilmasto-olosuhteet on työnnetty syrjään.

Mielestäni oikean tiedon jakaminen, talonpoikaisjärkeen vetoaminen ja luottamus kansalaisten kykyyn hoitaa vastuullisesti asumiseen liittyvää talouttaan tuo parhaan tuloksen.

Energiakatselmuskin otetaan vapaaehtoisesti keinovalikoimaan, jos kiinteistönomistaja tietää voivansa siihen luottaa ja siitä varmasti hyötyvänsä.

Sen sijaan kaikkien kiinteistöjen pakkokatselmukset ovat mieletön urakka ja suurimmalle osalle kiinteistöjä hukkainvestointi.

Hyvään lainsäädäntötapaan kuuluu aina laskea rehellisesti säädöksien aiheuttamat kustannukset ja tuomat hyödyt. Onkohan tällaisia laskelmia tehty? Esimerkiksi omakotitalon energiakatselmukseen menee konsultilta raportin kirjoittaminen mukaan lukien vähintään yksi päivä, jonka veloitus on minimissään 500 euroa. Se tekee pelkästään Suomen miljoonan omakotitalon osalta yhteensä 500 miljoonaa euroa.

Maaseudulla pitkistä etäisyyksistä johtuen päälle tulee matka-, matka-aika- sekä päivärahakulut. Kerrostalossa kustannus asuntoa kohden on noin 50 euroa.

Suurin osa omakotitalojen omistajista ei ymmärrä insinöörikielellä kirjoitetusta ja luotettavuudeltaan kyseenalaisesta bumagasta yhtään mitään, joten ei se voi käytännössä mihinkään toimenpiteisiinkään johtaa.

Neuvostoliitosta peräisin olevan sanonnan mukaan bumaga on bumaga, praktika on praktika eli paperi on paperia, käytäntö on käytäntöä.

Tai suomalaisittain, jos jostakin asiasta ei ole lakia, niin kohta on.

Jouko Taskinen

rakennusinsinööri

Vantaa

Avaa artikkelin PDF