Tällainen oli mennyt leväkesä: Järvillä runsaita pintakukintoja aiempia vuosia vähemmän, merialueilla pintalauttoja vain paikoin

Järvillä sinilevätilanne oli hyvin vaihteleva. Runsaita pintakukintoja havaittiin kuitenkin vähemmän kuin aiempina seurantavuosina. Kuva: Juho Leskinen

Kuva: Jukka Pasonen

Suomen ympäristökeskus kertoo, että kuluneena kesänä sinilevää esiintyi Suomen merialueilla runsaasti etenkin Itämeren pääaltaan pohjoisosassa, Suomenlahden suulla sekä Ahvenanmaan eteläpuolella. Sinilevää havaittiin paikoittain pintalauttoina, mutta tuuli piti sinilevän enimmäkseen veteen sekoittuneena.

Järvillä sinilevätilanne oli hyvin vaihteleva. Runsaita pintakukintoja havaittiin kuitenkin vähemmän kuin aiempina seurantavuosina.

Sinilevät runsastuivat Suomen merialueilla tyypilliseen tapaan heinäkuun puolivälin jälkeen. Sinilevien ja sinileväkukintojen määrä oli suurimmillaan heinäkuun lopulla.

Suomen merialueiden ulkopuolella sinileväkukintoja esiintyi kuluneena kesänä satelliittitulkintojen perusteella laajasti etenkin Itämeren pääaltaalla.

Järvillä sinilevät alkoivat runsastua lämpimän alkukesän seurauksena kesäkuussa monilla valtakunnallisen leväseurannan havaintopaikoilla hieman tyypillistä aiemmin.

Heinäkuusta alkanut vaihteleva sää piti järvillä leväkukintahavaintojen määrän ja runsaat pintakukinnat keskimääräistä tasoa alempana koko heinä- ja elokuun lukuun ottamatta heinäkuun toiseksi viimeistä ja elokuun viimeistä viikkoa.

Viileä sää hillitsi sinileväkukintojen syntyä ja tuulinen sää piti järvissä esiintyneen sinilevän veteen sekoittuneena. Tuuli ajoi kuitenkin osassa järviä sinilevää lautoiksi tuulensuuntaisille rannoille.

Runsaita tai erittäin runsaita sinilevien pintakukintoja havaittiin kesän aikana kolmellakymmenelläyhdellä, pääasiassa rehevällä valtakunnallisen seurannan havaintopaikalta, mikä on neljännes edellisvuotta vähemmän. Seurannan piirissä oli kaikkiaan 239 valtakunnallista järvihavaintopaikkaa.