Omalaatuisten eläinten saaret lumoavat

Suuri osa saarten maisemasta on karua ja kuivaa. Kuvan puut ovat lehdettömiä siksi, että meneillään on kuiva kausi. Satu Lehtonen Kuva: Viestilehtien arkisto

GALÁPAGOSSAARET,

ECUADOR (MT)

Veneemme lipuu vaimeasti puksuttavan moottorin työntämänä matalaan merenlahteen. Kello on vasta hiukan yli kuusi aamulla, mutta ketään ei nukuta. Tähän aikaan päivästä täällä näkee eläimiä parhaiten.

Pelikaanit heräilevät mangrovetiheikön oksilla. Lehmähaikaratkin ovat vielä yöpuulla – tai -puussa, kaikki satakunta yhdessä ja samassa.

Tähyämme silmä tarkkana tyyntä vedenpintaa. Kohta opas osoittaa oikealle.

Iso merikilpikonna lipuu hitaasti lähellä pintaa, samaa vauhtia veneen kanssa. Sen vierelle sukeltaa veneen alta toinen, vielä suurempi. Evämäiset etujalat kauhovat vettä kuin sulavat siivet. Näyttää kuin eläimet lentäisivät.

Vene kaartaa pieneen poukamaan, josta pitäisi löytyä nukkuvia haita. Tuolla näkyykin yksi, poikanen vielä.

Rauskuja näemme useita, isoja ja pieniä. Ne etenevät vedessä aavemaisesti lepattaen.

Veneen kuljettaja ohjaa meidät kohti läpipääsemättömän näköistä mangroveseinää. Lähempää katsottuna siihen avautuu ahdas aukko. Moottori nostetaan vedestä. Etenemme sauvoen ja oksista vetäen ja työntäen.

Täällä on vielä matalampaa ja vedessä vielä enemmän elämää: kymmeniä vesikilpikonnia, entistä isompia rauskuja – ja lopulta iso parvi haita. Niitä voisi melkein koskettaa, mutta ei tee mieli laittaa kättä veteen.

Aamun hiljaisuus ja rauhallisina lipuvat eläimet lumoavat, ja parin tunnin veneretki on ohi aivan liian pian.

Vuosia haaveiltu asia kultautuu usein mielessä niin ihmeelliseksi, että todellisuus on pettymys. Mutta ei Galápagoksella. Täällä on juuri niin hienoa kuin ajattelinkin.

Metriset merileguaanit loikoilevat laavakivillä yrmeinä ja ihmisistä tippaakaan piittaamatta. Niiden maalla elävät serkut, laavaleguaanit, sentään hiukan väistävät, jos ihminen tulee liian lähelle.

Uteliaat darwininpeipot pomppivat ihan viereen. Sinijalkasuulia, fregattilintuja ja flamingoita pääsee ihailemaan kauempaa.

Myöskään jättiläiskonnat eivät pelkää kaksijalkaisia. Niitä pääsisi vaikka koskettamaan – mutta se ei ole sallittua.

Oppaamme Tamara Campaña Gallardo muistuttaa, ettei eläimiä saa mennä kahta metriä lähemmäs.

Muutenkin säännöt ovat tiukat: oppaan seurasta ei saa livistää eikä polulta poiketa.

Ongelmia syntyy, kun merileijona röhnöttää keskellä polkua eikä suostu väistymään. Ensimmäisellä kerralla pääsemme kiertämään eläimen laavakivikkoa pitkin, mutta toisella kerralla polulta poikkeaminen johtaisi liskojen pesimäalueen tallaamiseen. On siis vain odotettava, että otus suostuu poistumaan.

Päiväntasaajalla sijaitsevat Galápagossaaret muistuttavat monin paikoin enemmän kuun maisemaa kuin trooppista paratiisia. Ylängöiltä sentään löytyy reheviäkin metsiä.

Vedenalainen maailma on sitäkin kirjavampi. Snorklatessa pääsee keskelle välkkyviä kalaparvia ja oudonnäköisten otusten tuijoteltavaksi.

Tuhannen kilometrin päässä mantereelta sijaitsevat vulkaaniset saaret saivat pitkään olla ihmiseltä rauhassa. Niille poikkesivat vain merenkulkijat, jotka pakkasivat saarilta mukaansa vettä, hedelmiä ja kilpikonnia.

Kilpikonna oli kätevä matkaeväs, sillä se säilyi jopa vuoden elossa ilman vettä ja ruokaa. Tämä julma tapa hävitti osan lajeista sukupuuttoon.

Lisätuhoa tekivät ihmisen tuomat eläinlajit, muun muassa vuohet, jotka söivät osan pikkusaarista putipuhtaiksi kasvillisuudesta. Ne koituivat esimerkiksi Pintan saaren kilpikonnien kohtaloksi.

Kukaan ei tiedä, miten kauan saarella viimeisenä sinnitellyt, sittemmin Lonely Georgeksi nimetty konna oli elänyt saarella ypöyksin.

Yksinäinen Yrjö siirrettiin Galápagoksen kansallispuiston tutkimusasemalle. Sitä yritettiin parittaa muita lajeja edustavien naaraskilpikonnien kanssa, mutta tuloksetta. Pintan rotu sammui kesäkuussa, kun Yrjö kuoli.

Nykyään 97 prosenttia saarten pinta-alasta on suojeltua. Turistit pääsevät joillekin alueille, kalastajat toisille.

Tiukimmin suojelluille saarille on pääsy vain tutkijoilla.

SATU LEHTONEN

Avaa artikkelin PDF