Ruotsissa puhutaan nyt kotimaisesta ruuasta
Ruotsalaisten tuottajien etujärjestö LRF järjesti Tukholmassa viime viikolla mielenosoituksen, jolla heräteltiin sekä kuluttajia että päättäjiä. Viljelijät näkyivät katukuvassa julisteineen myös Kuninkaanlinnan liepeillä. Johanna Norin Kuva: Viestilehtien arkistoTuottajien etujärjestö LRF järjesti Tukholmassa viime viikolla mielenosoituksen, jolla heräteltiin sekä kuluttajia että päättäjiä.
Viljelijät jakoivat maidonvalkeissa asuissaan metromatkustajille maitoa ja ojensivat maaseutuministeri Sven-Erik Buchtille (sd.) yli 170 000 nimeä keränneen maitoadressin ruotsalaisen maidon puolesta.
”Ymmärrän maidontuottajien tiukkuutta. Kriisi on globaali ja tulot ovat laskeneet 25–30 prosenttia. Mutta politiikalla voidaan tehdä vain osa, eikä kukaan ole kieltänyt meijereitä maksamasta parempaa hintaa.”
Ministeri lupailikin ainoastaan nostaa dieselveroa 30 miljoonaa euroa aiottua vähemmän. Traktoreilla Tukholmaan marssinut viljelijäväki oli pettynyttä.
Keväällä kuulosti hiukan huvittavaltakin, kun ministeri Bucht totesi (MT 18.5.2015), että naapurissa aiotaan diskuteerata eli puhua ruualle lisää hintaa ja arvostusta.
Hän piti tärkeänä saada koko tuottaja-, teollisuus-, pankki-, kauppa- ja politiikkaketju pohtimaan sitä, mitä voitaisiin tehdä ruotsalaisen ruuan arvostuksen ja viljelijän leivän leventämisen eteen. Kokouksia on jo pidetty.
Suomalaisen tuottajan mielestä pelkkä puhuminen voi tuntua hölynpölyltä, kun pitäisi saada jotakin viivankin alle. Naapurin kokemus näyttää kuitenkin toista.
”Luomun osalta tilanne oli vielä muutama vuosi sellainen, että luomumaitoa saatettiin sekoittaa tavalliseen. Kuluttajat ovat kuitenkin alkaneet pikkuhiljaa kiinnostua enemmän siitä, mitä syövät ja arvostaa ruotsalaisen tuotannon lääkkeettömyyttä ja torjunta-aineettomuutta”, kertoo Ruotsin länsirannikolla luomumaitoa tuottava Katarina Johansson.
Hänen toiveensa maitokriisin hoitamiseksi esiteltiin aiemmin (MT 9.9.2015).
Johansson uskoo, että puhuminen muuttaa kuitenkin pikku hiljaa tietämystä, asenteita, ostoskorin sisältöä ja myös hintoja.
”Monet eivät yksinkertaisesti tiedä tuotannosta, jotta osaisivat tehdä valintoja”, hän sanoo.
”Edes poliitikot eivät ymmärrä maatalouden laajempaa merkitystä tai sitä, että sadankaan miljoonan kruunun panostus ei tarkoita maatilatasolla juuri mitään.”
Johanssoneilla on 120 eläimen karja, 60 lehmää ja pääosin viljeltyä vuokrapeltoa 120 hehtaaria.
”Maata ei ole täällä Göteborgin lähellä myynnissä ja jos onkin, sen ostaa kalliilla joku hevosten pitäjä.”
Johanssonien maaseutuidylli on auringonpaisteessa täydellinen: päärakennus lepää avarien peltojen kyljessä, nurkat ovat suorassa, rehupaalit järjestyksessä ja taustalla siintää Skagerrak, meri, johon laitumet loppuvat ja jossa karja pääsee jaloittelemaan.
Ruotsissa karjan pitää laiduntaa ulkona kahdesti viikossa ulkona ja luomukarjan viisi kuukautta vuodessa.
Tila saa lisätuloa Hansin kaivuritöistä, vanhan päärakennuksen huonevuokrauksesta, aurinkosähkön myynnistä ja koululaisryhmien vierailuista.
Johanssonit ovat avanneet ovet ulkomaailmaan: maatilalla on vieraillut poliitikkoja – muun muassa edellinen pääministeri Fredrik Reinfeldt – ja lukuisa joukko lapsia.
Tilalla käy Arlan järjestämänä vuosittain 50–60 lapsiryhmää 8–10-vuotiaita koululaisia.
”Kaupungistumisen myötä monen kytkös maaseutuun on kadonnut kokonaan, eikä tiedetä, mistä ruoka tulee.”
”Useimmat lapset ovat kuitenkin hyvin kiinnostuneita näkemään lehmiä ja antamaan vaikka vasikan imeä sormea”, Johansson kertoo.
Jos poliitikkoja ja lapsia valistetaan maalla, aikuisia herätellään kaupan ovella: ICA-marketin portinpielessä mainostetaan isosti luomutuotteiden laajaa valikoimaa ja televisioruudulla pyörii tietoiskuja.
”Meillä on nollatoleranssi salmonellan suhteen.”
”Meillä kaikki eläimet laiduntavat ulkona.”
Mainokset ovat liha-alan maksamia, mutta viesti iskostunee asiakkaan mieleen siinä missä seuraavana ruudulle lävähtävä kuva kiviuunipitsastakin.
Luomu on kaupassa näkyvästi esillä ja ketju lähti myös mukaan kampanjaan, jossa kuluttaja voi valita ruotsalaista maitoa ja maksaa siitä lisäkruunun.
Eija Mansikkamäki
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
