Yhdennellätoistahetkellä
SANA SUNNUNTAIKSI
”Kun sitten tuli ilta, viinitarhan omistaja sanoi tilanhoitajalleen: ’Kutsu työmiehet ja maksa heille palkka, viimeksi tulleille ensin ja ensimmäisille vasta sitten.’ Ne, jotka oli palkattu yhdennellätoista tunnilla, tulivat ja saivat kukin denaarinsa.” Matt. 20: 1–16
Olet varmaan kuullut sanottavan, että jotakin tapahtui ”yhdennellätoista hetkellä”. Sillä tarkoitetaan, että jotakin tapahtui viime tipassa, vähän ennen kuin oli myöhäistä. Sanonta on peräisin siitä Jeesuksen vertauksesta, joka luetaan ensi pyhänä kirkossa.
Oli sadonkorjuun aika. Viinitarhan isäntä palkkasi työväkeä korjuutöihin. Ensimmäisinä aamulla töihin tulleiden kanssa sovittiin palkka, yksi denaari, normaali työmiehen päiväpalkka.
Jeesuksen aikoina työpäivä alkoi aamulla kello 6 ja päättyi iltapäivällä kahdennellatoista tunnilla eli kello 18. Päivän mittaan työväkeä tarvittiin lisää ja isäntä löysi torilta työhaluisia päivämiehiä, jotka myös saivat pestin viinitarhaan töihin. Vielä yhdennellätoista tunnilla, eli kello 17 palkattiin viimeiset työmiehet viinitarhaan.
Kun tuli palkanmaksun aika, tapahtui jotakin sellaista, mikä sai aamuvarhaisella työhön tulleet työmiehet närkästymään. He saivat denaarinsa, kuten aamulla oli sovittu, ei siinä mitään.
Mutta iltapäivän viimeisellä tunnilla töihin tulleet eivät saaneetkaan sitä, minkä he olisivat ansainneet yhden tunnin työstä, vaan he saivat paljon enemmän. He saivat saman palkan, denaarin. Sitä oli pitkän päivätyön tehneiden vaikea sulattaa.
Isäntä sanoi, että hän nyt vain kerta kaikkiaan halusi maksaa kaikille saman verran. Hän ei yrittänytkään arvioida työpanoksia, hän vain halusi olla hyvä.
Tämä Jeesuksen vertaus ei sovi tämän päivän palkkaneuvottelujen malliksi, mutta sen tähtäyspiste onkin muualla.
Jeesus kuvaa siinä, minkälainen Jumala meillä on. Jumalalla on oikeus olla hyvä. Kukaan ei voi häneltä kieltää tätä oikeutta olla hyvä kenelle hän tahtoo. Jumalan valtakunnassa maksettava palkka ei perustu ihmisen suorituksiin, vaan Jumalan hyvyyteen.
Jeesuksen vertaus on kuva siitä, mitä on armo. Viime tipassakin mukaan kutsutut saavat saman, kuin jo kauan mukana olleet. Hän, joka löytää evankeliumin vasta tänään, saa iloita niin kuin sekin, joka on tuon evankeliumin omistanut koko ikänsä.
Palkka on kaikille sama, armopalkka.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
