Asuinpaikan valinta on ihmisoikeus
MT kertoi 25.6. tapauksesta, jossa 60-vuotiaalle miehelle ei annettu rakennuslupaa haja-asutusalueelle Jyväskylässä. Perusteena oli muun muassa se, että miehen jälkeen taloon saattaisi muuttaa lapsiperhe, joka tarvitsee koulukyyditystä.
Jokaisella on oikeus liikkua vapaasti ja valita asuinpaikkansa kunkin valtion sisällä.” Näin sanoo ihmisoikeuksien julistus 13. artikla. Sama asia on kirjattu Suomen perustuslakiin.
Lainaus hallitusohjelmasta: ”Ohjataan uudisrakentamista olemassa olevien palveluiden ja yhdyskuntarakenteen piiriin.”
Jyväskylässä tämä näyttää toteutuvan esimerkillisesti mitä tulee rakennuslupien myöntämiseen/eväämiseen haja-asutusalueella. On myös vedottu hakijan ikään tai lasten koulumatkan pituuteen (Ksml 21.7.). Kohdellaanko hakijaa tasapuolisesti – ikään katsomatta? Toteutuvatko perustuslaki tai ihmisoikeudet?
Pienten lasten äitinä koen, että paras kasvuympäristö lapsilleni on maaseutu – tosin saatan olla jäävi asiaa arvioimaan, olenhan itsekin saanut kasvaa maatilalla. Luonnon läheisyys tuo lapselle monia mahdollisuuksia, joita kaupunki ei ehkä tarjoa: muun muassa monipuolisen ympäristön lapsen liikkumistaitojen, luovuuden ja mielikuvituksen kehittymiseen.
Usein lapset oppivat vanhempiensa ja isovanhempiensa rinnalla monipuolisia taitoja osallistumalla päivittäisiin askareisiin. Myös lapsen suhteesta luontoon muodostuu luonteva ja välittävä; maahan kasvavat juuret, jotka pitävät pystyssä isommassakin maailman myrskyssä.
Väittäisin, että nämä kaikki edistävät innovatiivisuutta ja yritteliäisyyttä, joita totisesti tässä maassa kaivataan!
Missään tapauksessa en väheksy kaupungissa tai asutuskeskuksissa asuvia. Heillä on oikeus mielipiteeseensä ja valintoihinsa, kuten on minullakin. Kyse on erilaisuuden hyväksymisestä. Me ihmiset olemme erilaisia ja se tulee nähdä yhteiskunnan rikkautena.
Mikäli asuminen haja-asutusalueella nähdään yhteiskunnalle taloudellisena rasitteena, olemme hukassa. Onko hallituksen keskittämispolitiikassa otettu lainkaan huomioon ihmisen asuinympäristön vaikutusta mielenterveyteen?
Jos ihminen ”ohjataan” elinympäristöön, joka ei hänelle sovi, ovat seuraukset vakavat. Onko keskittämisestä aiheutuvien terveydenhoitokustannuksien määrää arvioitu? Mitä muita seurauksia ihmisten pahoinvoinnilla on?
Mikäli asiaan ei ole perehdytty, arvoisa hallitus voisi kääntyä vaikkapa Pohjois-Amerikan intiaanireservaattien puoleen ja selvittää, mitä ongelmia pakkokeskittämisestä voi ajan mittaan koitua.
”Suomalainen yhteiskunta perustuu ahkeruudelle, työn ja yrittäjyyden kunnioittamiselle, tasa-arvolle, yhteisvastuulle sekä toisistamme välittämiselle.” (Kataisen hallitusohjelma)
Jään odottamaan, milloin hallitus tuo ylväät sanansa toteen. Toiminta tähän saakka ei vakuuta. Kunnallisvaaleissa me päätämme, minkälaisissa kunnissa haluamme asua. Ethän heitä hukkaan tilaisuuttasi?
Virpi Poikolainen
fysioterapeutti
Konnevesi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
