Kestävän kehityksentulo vääjäämätön

vierasyliö

Ihmiskunta on kohtaamassa suuria muutoksia elämänmuotoonsa, hyvinvointiinsa ja

luonnonvarojen käyttöön.

Aikaisemmin koettiin aineellisen elintason nostaminen

ainoaksi tavoitteeksi. Se lisäsi

maailmassa kuitenkin epäoikeudenmukaisuutta, ympäristöhyödyn epätasaista jakautumista ja tuotti inhimillisiä tragedioita. Näytti selvältä, että silloisesta toimintamuodosta oli päästävä eroon.

Usean vuoden valmistelun tuloksena pidettiin Rion kokouksen seurantatapaaminen. Rio+20 -tapaaminen oli tähän mennessä laajin YK:n kokous. Siihen osallistui 188 kansakunnan noin 40 000 edustajaa ja sai nimekseen Kestävän

kehityksen konferenssi.

Sen tärkeisiin tuloksiin kuului sen määrittely, mitä kestävällä kehityksellä tarkoitetaan ja

mitkä ovat tämän hetkiset

suuret ongelmakohdat.

Kokouksella oli takanaan synkkiä muistoja epäonnistumisesta monen maan tuodessa oman hätänsä ja toiveensa esille

otettavaksi loppuasiakirjaan yhteisenä mielipiteenä.

Kokous totesi, että ihmiskunnan kehitykseen vaikuttaa yhtä voimakkaasti kolme tekijää: taloudelliset, yhteiskunnalliset ja ympäristölliset asiat.

Esille nostetuista sosiaalisista asioista on mainittava toiseen pääteemaan kuuluva vihreä

talous. Tähän pääseminen

vaatii uudelleen suhtautumista työhön ja sen laatuun.

Vihreän työpaikan ongelma korostui tiedossa, että maailmassa on 190 miljoonaa työtöntä ja uutta työtä etsii noin 500 miljoonaa ihmistä. Kestävän kehityksen saavuttaminen merkitsee tämän väestömäärän

sijoittamista uudenlaiseen

työhön.

EU:n huippukokous päätti

sijoittaa peräti 120 miljardia euroa työllisyyteen. On epäiltävissä, että tällä tuetaan ja

elvytetään vanhakantaisia työpaikkoja. Konkreettista olisi osoittaa korvamerkittynä tämä voimavara kestävään kehitykseen vaatimalla, että tukirahoja voidaan sijoittaa vain tätä

palvelevaan työhön.

Kokouksen asialistalla olivat naisten asema ja kaupungistuminen. Myös monella ympäristökysymyksellä kolmiyhteyden takia oli vahva vaikutus ihmisen hyvinvointiin. Näitä olivat muun muassa energiahuolto, elintarvikkeet ja vesihuolto.

Vähälle osuudelle jäivät luontotekijät kuten ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuus ja luonnonmullistukset.

Kokouksessa jäi liian vähälle huomiolle kysymys siitä, miten luonnonvarat riittävät kasvavalle väestölle ja miten nyt

kulutuksessaan ylielävien

maiden taloudellista toimintaa saadaan laskettua oikeudenmukaiselle tasolle.

Tätä asiaa oli selvittänyt UNEP:n luonnonvarapaneeli, mutta sen asiakirjaa ei haluttu osaksi kokouksen tuloksia.

Loppuasiakirjassa todetaan kuitenkin, että vastuu kestävästä kehityksestä on kehittyneillä mailla, kuten Suomi.

Jos halutaan päästä tasapuolisempaan kehitykseen koko maailmassa, tulee rikkaiden maiden aineellista elintasoa ja nykyistä kulutusta laskea. Vaikka tämä tiedostettiin

yleisesti, ei nyt ollut poliittista tahtoa tunnustaa tilannetta.

Samaan aikaan kokoontunut tiedemiesten foorumi totesikin,

että tietoa ongelmista on,

mutta pelkkä tietämys ei ohita

vielä asenteita. Ihminen pitää

kiinni eduistaan ja tulevien haittojenkin uhalla jatkaa

virheellistä linjaa.

Forumin mielestä nyt tulisi keskittyä siihen, miten kestävä

kehitys saadaan jokaisen tahon

hyväksyttäväksi ja toteutettavaksi.

Monella taholla koettiin kokouksen tulos pettymykseksi. Jo aikaisemmin hyväksyttyjen

tavoitteiden kirjaaminen ja vahvistaminen loppuasiakirjassa eivät antaneet riittävästi kantavuutta aikaansaada

tarvittavia ratkaisuja.

Kokouksen eräs anti oli koota yhteen maailman tämän hetkinen asiantuntemus. Sen avulla pidettiin kymmeniä tapaamisia ja vahvistettiin tarvittavia

ratkaisuja.

Siinä, missä virallisen kokouksen voidaan arvioida päässeen vain puolitiehen, nousi esille suuri joukko itsenäisiä ehdotuksia ja aloitteita asian edistämiseksi.

Kaiken kaikkiaan tehtiin yli 700 sitoumusta arvoltaan noin 500 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria.

Tämä toimeliaisuus nostatti kysymyksen, onko varovainen, virallinen diplomatia jäänyt jälkeen ja ruohonjuuritason yhteisöt asettumassa kärkeen.

Monessa YK:n kokouksessa

ovat kehittyneet teollisuusmaat olleet hallitsevia. Nyt

alkoi kuitenkin vahvistua

käsitys, että kestävää kehitystä on vedettävä kehitysmaiden voimin.

Kestävän kehityksen täytyy merkitä suurta muutosta ellei päättymistä globaalitaloudelle. Maksajina olisivat tällöin teollisuusmaat, jolloin saavan osapuolen intresseissä on saada tulosta maailmantaloudessa.

Toisaalta nyt kehitysmaiden ympäristö on tuhoutumassa aikaisempaa nopeammin sekä

oman vanhakantaisen teknologian että teollisuusmaihin suuntautuvan luonnonvarojen viennin takia. Parantunut

tiedon siirto kertoo lisäksi,

että teollisuusmaissa kulutustottumukset ovat tuhlailevia ja epäoikeudenmukaisia.

Tarvitaan myös hallintojärjestelmää, joka ottaa vastuun periaatteiden viemisen täytäntöön nostamalla YK:n ympäristöohjelma UNEP

YK-järjestelmässä muiden

virastojen tasolle ja myöntämällä tälle omat budjettivarat.

Pelkkä 40-vuotinen ohjelma on liian heikko ja elää lahjoitusten varassa. Myös tätä kysymystä, kuten useita kokouksen aiheita, oli valmisteltu useita vuosia, mutta päätöstä ei

syntynyt.

Kokous ei massiivisuudestaan huolimatta ollut turha ja hallitsematon. Se saattoi

yhteen kaikki maailman

kohtalosta päättävät tahot vahvistamaan yhdessä hyväksyttyä linjaa. Se osoitti myös voiman, jolla ruohonjuuritasolla toimivat yhteisöt saavat tuloksia aikaan.

Kestävä kehitys tulee väkisin vaikka vähitellen.

OLLI PAASIVIRTA

Kirjoittaja on ympäristönsuojeluneuvos Kauniaisista.

Avaa artikkelin PDF