vierasyliö Lopettaminen ei ole ainoa vaihtoehto

Turkistarhaus on Animalian yksi kieltokohde, muut ovat muun muassa tuotanto- ja

koe-eläinten hyväksikäytön

lopettaminen.

Olen työskennellyt turkistarhalla, hankkeissa ja jalostusneuvonnassa vuosina 1965–1989, seuraan turkisalaa edelleen. Taloudellisia kytköksiä alaan ei ole.

Kettu on eläinperäisen

jätteen ”käsittelylaitos”. Kotieläimet teurastettiin 50 vuotta sitten ”tallin takana”, teurasjätteiltä kettu pyydettiin

käpälälaudalla lakkinahaksi. 1900-luvun alkupuolella turkismetsästys oli elinkeino ja Rovaniemen markkinat Euroopan suurin turkishuutokauppa.

Turkis on pohjoisen luonnollinen ja uusiutuva luonnonvara porontaljan ja lampaannahan rinnalla. Ihmisen ensimmäiset vaatteet olivat turkiksia ja

nahkoja, ilman niitä ei pohjoisessa olisi pärjätty.

Asutus on keskittynyt, väkimäärä kasvanut ja elinkeinorakenne eriytynyt. Elintarvikkeita ei tuoteta itse.

Elintarvikekysynnän ja

-teollisuuden myötä kasvaneiden maatilojen eläimet tuotetaan ja käsitellään suurissa yksiköissä, joiden sivuvirtoihin perustuu saman kokoluokan turkiselinkeino. Pieni väkimäärä tekee muiden edestä ”likaisen työn”.

Tarhauksella on ekolokero urbaanissa kiertokulussa.

Turkiseläinrehu poistaa

vesistöjen fosforikuormaa

kalakantoja hoidettaessa.

Turkiseläinlanta on arvokasta lannoitetta ja eläinruhot joko rehua tai kotimaista energiaa. Mitään ei mene hukkaan.

On niin monta tapaa olla vanki, ja myös vapaa. Käsitys vapaudesta on filosofinen.

Vapaus on subjektiivinen

kokemus. Ajattelevan ihmisen ja eläimen vapauden vertaaminen on harhaa. ”Vapaus on eläimelle elämää tärkeämpi”

on ihmisen väite.

Villieläin ei ole tarhaeläin. Pentuna tarhalle otettu

kesyyntyy, mutta tarhakettua siitä ei tule.

Kettu on koiraeläin. Uusia koirarotuja jalostetaan jatkuvasti ja nopeasti. Ketun sukupolvikierto on yksi vuosi,

kevään pennut penikoivat itse seuraavana keväänä.

Kettutarhaus alkoi 1910-

luvulla, eli noin sata vuotta

sitten. Se merkitsee noin sataa kettusukupolvea. Sukua jatkavat tarhalle sopeutuneet yksilöt,

ne lisääntyvät parhaiten.

Ihmisen sadan sukupolven kiertoa 25–30 vuoden syklillä vastaa 2 500–3 000:ta vuotta. Silloin oli ”vanhan testamentin” aika. Kykenisimmekö me

elämään ilman mukavuuksia, koneita, lukutaitoa, kännykkää?

Tarhakettu on sopeutunut pitkään. ”Tarhaurbaani” kettu

ei osaa pyydystää ruokaa, se ei selviä ilman ihmistä. Kettukarkulaisen kutsuu tarhalle ruokintakoneen ääni.

Lajinmukainen elämä

luonnossa on ruuan etsintää ja lisääntyminen riskeineen on pakonomainen vietti.

Luonnossa ketut ovat ihmisen mittapuulla itsekkäitä. Naali

voi elää ryhmänä, jossa alfa-naaras lisääntyy, muiden

pennut hävitetään. Punakettu

ei siedä muita reviirillään, muut ketun pennutkin ovat vain ruokaa. Suuri osa pennuista

kuolee pieninä. Muutama

prosentti selviää aikuiseksi asti.

Villi elämä on usein hyvin lyhyt.

Tarhaeläimet voivat vahingoittaa toisiaan, samoin kuin koirat, siat tai vasikatkin. Ihmisetkin satuttavat toisiaan, jopa tahallaan. Sairaita jälkeläisiä syntyy eläimille ja ihmisille,

ne hoidetaan niin hyvin kuin voidaan.

Tarhalla sukua jatkaa saman verran eläimiä kuin luonnossa, tarhalla vain lähes kaikki

pennut elävät syksyyn saakka

ja lisääntyvät villikettuja

varmemmin ja runsaammin.

Tarhatyötä vuosia tehneenä tiedän kettujen myös nauttivan elämästään. Tarhaketun elämä on villiketun elämää pidempi. Suomessa oli vuonna 2011 noin 385 000 siitoskettua.

Koiria oli Suomessa vuonna

2011 yli 600 000 kappaletta. Hyvin pieni osa koirista saa

elämässään lisääntyä. Koirien pitoa ei myöskään valvota

virallisesti.

Nuoret ketut liikkuvat

vilkkaimmin pentuaikana,

lämpötilan ja ruokailun tahtiin. Aktiivinen kettujumppa

muistuttaa kuntosalia, se

tulkitaan ketulla ahdistukseksi.

Yleensä eläimet lepäävät ruokavälit. Tarhalla vilkkainta on siitosaikana öisin, hajuviestit ilmassa ja kiimahaukut kevättalven yössä, se on tarhaketuille antoisaa aikaa. Villikettukin lähtee ruuan läheltä kauas vain kiima-aikana.

Siitosnaaraan häkkikoko on

1,2 neliötä, kettunaaras painaa

noin 6–8 kiloa, josta noin

60-kiloisen ihmisen painolla verrattuna ”ihmishäkki” olisi

11 neliötä. Penikoivalla naaraalla

on usein käytössään tuplahäkki, pentujen kasvaessa pesäkoppi

poistetaan ja pesueella on tilaa

2,4 neliötä. Ihmisen mitalla

pieni yksiö. Pentu asuu syksyn

0,8 neliön häkissä, se olisi 70-kiloisen ”soluasuntona”

8–9 neliön tila.

Villiketun reviirikoon määrää

ruoka ja eläintiheys, pesä on saalistajilta suojaava maakuoppa.

Tarpeellisen työn määrittely on vaikeaa. Valuuttakeinottelu, tappopeliteollisuus tai haitallisten nautintoaineiden

valmistus, ovatko ne turkistarhausta tärkeämpiä? Turkistarhaus työllistää yli 17 000 henkilöä, suoraan yli 4 300. Ammattityötä tehdään joka

päivä ympäri vuoden, työhuippuina eniten.

Kaikki elävä kuolee. Elämä

sinänsä on arvokas, ilman

tarhoja ei olisi turkiseläinten elämää. Lompakossani on

elintenluovutustestamentti. Kettuna toivoisin, että turkkini lämmittäisi jotakuta vielä

kuolemani jälkeen.

Vaikeita asioita opitaan

vähitellen. Maalla 50-luvulla pikkulapset lähetettiin lahtipäivänä hakemaan ”makkaramittaa” naapureista, jotta he

eivät näe teurastusta. Kyläyhteisö viivytti ”makkaramitan”

hakijoita kunnes teurastus

oli ohi.

Lapset kohtasivat elämän vaikeat asiat kun olivat siihen kypsiä. Nyt osa aikuisista

hakee ”makkaramittaa” koko elämänsä.

Vaikeat asiat voi kieltää, mutta

maailma ei muutu helpoksi. Päätelmien tekeminen syistä ja seurauksista vaatii kypsyyttä, ristiriitaisuuksien sietoa ja

aikuista ymmärrystä.

Luonnonkansojen tapa

hyödyntää tarvitsemansa

luontoa kunnioittaen, käyttää tarkasti vain sen mitä tarvitsee

ja turvata jatkuvuus jälkipolville, se on hyvä malli nykyihmisellekin.

IRJA MÄKITALO

Kirjoittaja on entinen maaseutu-/turkistalousneuvoja, nykyinen

luonnontuotetoimialakehittäjä.

Avaa artikkelin PDF