Uuden Ruokaviraston ykköspomo lupaa: "viljelijän byrokratia säilyy kohtuullisena"

Ruokaviraston pääjohtajaksi valittu Antti-Jussi Oikarinen muistuttaa, että maatalouden kannattavuusongelmista on puhuttu vuosikymmenestä toiseen. Hän kehottaa ottamaan mallia menestyvistä maatiloista. "Bulkkituotannolla suomalainen maatalous on ahtaalla maailmanmarkkinoilla." 

Tulevan ruokaviraston ykköspomo Antti-Jussi Oikarinen on odottavissa tunnelmissa. Hän tarjoilee Domino-keksejä ja kahvia Seinäjoella maaseutuvirasto Mavin pääkonttorissa, jonka kylteissä lukee ensi tammikuusta lähtien Ruokavirasto.

"Tiedän, että viraston käynnistyksessä on vielä erilaisia vaiheita. Hankkeen aikana on pitänyt koko ajan varmistaa normaali tekeminen. Meillä Maaseutuvirastossakin on vielä aika isoja tukimaksatuksia loppuvuodesta. Ne eivät saa millään muotoa vaarantua."

Ruokavirasto syntyy, kun Elintarviketurvallisuusvirasto Evira ja Maaseutuvirasto Mavi sekä osa Maanmittauslaitoksen Tietotekniikan palvelukeskuksesta yhdistyvät.

Oikarisen mukaan suurimmat hyödyt virastojen yhdistymisestä syntyvät tietohallinnon keskittämisestä. Aikaisemmin maanmittauslaitoksen Tietotekniikan palvelukeskus (Mitpa) hoiti sekä Eviran että Mavin toimeksiantoja ja nyt ne kootaan yhden viraston alle.

"Pääosa tekemisestä tulee samalle verokirjalle ja sitten vain ostetaan ulkopuolelta mitä tarvitaan. Roolitukset varmasti selkeytyvät ja toiminta jäntevöityy."

Oikarinen kertoo, että iso osa ruokaviraston bisnestä on it- eli tietotekniikkapalveluiden myynti ulkopuolelle. Isoimpia asiakkaita ovat Luonnonvarakeskus Luke sekä maa- ja metsätalousministeriö. Maaseutuviraston työvoimasta käytännössä puolet on tietotekniikka-alan väkeä.

Maa- ja metsätalousministeriö tavoittelee virastojen yhdistämisellä myös valtion ohjausmekanismin selkeyttämistä. Ministeriön on helpompi ohjata isompia, noin tuhannen työntekijän virastoja.

Oikarinen siirtyy 8. lokakuuta Mavin ylijohtajan paikalta maa- ja metsätalousministeriöön valmistelemaan Ruokaviraston perustamista. Hänen työpisteensä sijaitsee Ruokavirastossakin Seinäjoella, mutta nykyaikana työtä voi tehdä missä vaan.

"Reissaan jatkossakin Helsingin, Seinäjoen ja maailman välillä."

Uuden viraston pääpaikka sijaitsee Seinäjoella, mutta kysymyksessä ei ole alueellistamishanke. Virastojen nykyiset 20 toimipaikkaa säilyvät ja henkilöstön määrä pysyy ennallaan.

"Seinäjoelle ei tule välttämättä lisää väkeä töihin vuoden 2019 alussa, koska ketään ei pakoteta muuttamaan."

Virastojen fuusiolla ei pystytä lyhyellä tähtäimellä tehostamaan viljelijöiden tukimaksatuksia, koska Mavi huolehtii entisistä tehtävistään myös yhdistymisen jälkeen.

"Muutokset tulevat pikemminkin EU:n uuden ohjelmakauden myötä. Tietohallinnon uudelleen roolittaminen ja synergian löytyminen vahvistaa perustehtävää, mikä Mavi-osuudella on ollut."

Mavilla oli isoja ongelmia tukien maksatuksessa vielä vuonna 2016. Monet viljelijät joutuivat tämän vuoksi odottamaan tukiaan ja ajautuivat maksuvaikeuksiin.

Oikarisen mukaan Mavi on saavuttanut tukien maksatuksessa vakaan tilanteen kahden viimeisen vuoden aikana. Hallituksen syyskuussa hyväksymä maatalouden kriisipaketti voi kuitenkin aiheuttaa hankaluuksia.

"Ylimääräisten kriisipakettien sovittaminen tukiohjelmiin on aina vaikeaa. Siitä pitää ottaa oppia tulevalle EU:n ohjelmakaudelle. On rakennettava niin joustavat systeemit, että kriisituet on istutettavissa siihen."

Ruokaviraston tuleva pääjohtaja ei ole vieraantunut tavallisen maanviljelijän arjesta. Oikarinen viljeli setänsä tilaa osa-aikaisesti 12 vuotta 2000-luvulla.

"Se on aika hyvä tässä työssä, että minulla on arjen tuntuma. Pystyn keskustelemaan viljelijöiden kanssa samalla viivalla ja ymmärtämään tiettyä haastetta, mikä on tälläkin hetkellä lähes joka talossa."

"Huomasin viljelijänä, että ilmastonmuutos on totta, koska kevät ei ollut enää kevät eikä syksy enää syksy. Kun varasin esimerkiksi kalenteriin viikon kylvölomaa, niin saattoi sataa lunta."

EU:n maatalouspolitiikkaa suomalaiseen muotoon soveltavan viraston ylijohtajakin joutui tutustumaan viljelijänä byrokratian käänteisiin.

Oikarinen ryhtyi viljelijäksi setänsä käytyä tukien näkökulmasta yli-ikäiseksi. Kun Oikarinen oli luopumassa tilan pidosta, EU oli poistanut ikärajan ja setä saattoi ryhtyä uudelleen viljelijäksi.

"Minun tilanteeni oli maatalouspolitiikan anekdootti tai kukkanen."

Oikarinen luopui työkiireiden vuoksi pelloista ja nykyään hän on osakkaana metsäyhtymässä. Pienimuotoisen metsänhoidon lisäksi hän harrastaa hirrenveistoa.

Suomen maatalouden kannattavuuskriisi ei ole uusi asia. Oikarinen muistuttaa, että maatilojen kannattavuus ja toimeentulo oli suuri ongelma jo silloin, kun hän opiskeli maatalous- ja metsätieteitä yliopistossa.

"Nykytilanteessakin jotkut alkutuottajat pärjäävät ja jotkut eivät. Tilan pyörittämisessä ja johtamisessa on oltava tietty juju, kun eroja on olemassa. Ehkä niistä osaavista tiloista voisi hakea ratkaisua kriisiin."

Oikarinen huomauttaa, että maatalouden kannattavuusongelmat vaivaavat alaa myös Pohjoismaissa ja Baltiassa. Selviytymiskeinot haetaan tilojen strategisilla ratkaisuilla.

"Bulkkituotannolla suomalainen maatalous on aika ahtaalla maailmanmarkkinoilla."

Miten Ruokavirasto voisi auttaa talonpoikaa? Oikarisen mukaan Ruokavirasto on ruokaketjun ulkopuolinen mahdollistava toimija kuten tutkimus tai neuvonta.

"Voimme varmistaa, että se osa byrokratiaa, joka aiheuttaa hallinnollista taakkaa, säilyy mahdollisimman pienenä tai ainakin kohtuullisena. Teemme Ruokavirastossa kaikkemme ensin EU:n puitteissa ja sitten kansallisesti, että viljelijän byrokratia vähenee."

Oikarinen myös muistuttaa, että Ruokavirasto varmistaa elintarviketurvallisuuden ja ruokaturvan, jota voi käyttää kilpailukeinona maailmalla.

"Tällä pystymme ulosmittaamaan niin sanottua hyvää byrokratiaa."

Suomalaisia virkamiehiä arvostellaan usein siitä, että he tulkitsevat pilkulleen EU:sta tulevia määräyksiä, kun Etelä-Euroopassa ollaan jouhevampia.

"Olen sanonut, että Mavin kohdalla virastossa ei ole eikä sinne tule sellaista johtajaa, joka vaarantaisi rahavirtojen valumisen tiloille. Rahoituskorjauksessa jää heti kiinni, jos oikoo jossain ratkaisussa."

Oikarisen mukaan puheissa on myös aika paljon kaupunkilegendaa, että Etelä-Euroopassa elettäisiin kuin pellossa.

"Etelä-Euroopan maissa on saatettu ottaa ihan tietoisia riskejä valtion taholta. Valtio on maksanut viulut, jos homma ei ole kunnossa."

Kolme lyhyttä kysymystä haastattelun lopuksi

Millä autolla ajelet?

"Minä ajan Volkswagen Golfilla ja vaimo ajelee Toyota Rav:lla. Molemmat ovat kansanautoja."

Asutko omakotitalossa vai jossain muussa asumisjärjestelyssä?

"Asun täällä Seinäjoen seudulla Ilmajoen Ahonkylässä omakotitalossa, Saarijärven seudulla kesämökillä ja Kainuun korvessa eräkämpässä. Olen kotoisin Keski-Suomesta."

Mikä on kokkausbravuurisi?

"Itse pyydetty Saarijärven Lanneveden kuha savustettuna tai paistettuna sekä uudet luomuperunat."