KANSAN SUUSTA Nälkään ei vatsa halkea
Nyt on niin nälkä, että näköä haittaa. Ollaan nälkäisiä kuin susi jouluyönä. Voitaisiin syödä vaikka hevonen.
Vuosisatojen mittaan suomalaiset ovat oppineet tuntemaan nälän paremmin kuin hyvin. Nälkää sanotaan kovaksi vieraaksi ja köyhän ystäväksi. Pomarkussa nälkää pidettiin hallan veljenä, vilua vaivan kumppanina.
Ahlaisilla tiedettiin, että kun nälkä astuu porstuasta sisään, rakkaus lentää ikkunasta ulos. Nälkä ei pidä suuria kolinoita, mutta ei se nukkuakaan anna. Nälkäisen silmään ei uni tule, häntä ei naurata eikä pieretä.
Nälkäisen mieli on aina leivässä. Tämä todettiin eräällä poikien kahden päivän metsäleirillä, jolle jokainen sai ottaa 600 grammaa evästä. Harvoinpa on metsässä puhuttu yhtä paljon ja antaumuksella erilaisista ruokalajeista ja ikimuistoisista aterioista.
Jotakin hyvää nälässäkin sentään. Nälkä maustaa ruuan ja opettaa niin sudenpojan ulvomaan kuin lappalaisen ampumaan. Se kesyttää leijonan ja ajaa porsaan kotia. Nälkään ei vatsa halkea, vinoiltiin Suistamolla.
Nälällä ja ruuan syömisellä on yhteytensä, mitä alleviivaa sanonta ”ei tuu läheskään niin nälkä, kun välillä syö”.
Sanotaan, että paastoaminen silloin tällöin olisi terveydelle eduksi. Nälkä ei siis aina tapa, se saattaa vahvistaa.
TOPI LINJAMA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
