Lepakko on monillevielä tuntematon nisäkäs
Vesisiippoja saattaa ahtautua jopa 30 yksilöä samaa pönttöön. Rasmus Karlsson Kuva: Viestilehtien arkistoLepakoiden salaperäiseen elämään voi parhaillaan tutustua Luonnontieteellisen museon Luomuksen Vampyyrin varjostamat, lepakoiden salainen maailma -näyttelyssä.
Vampyyri sinänsä on turhan leimaava sana lepakoiden yhteydessä, sillä maailman runsaasta 1 200 lepakkolajista vain kolme käyttää ravintonaan verta. Kaikki Suomessa tavatut lajit ovat hyönteissyöjiä.
Lepakoita on Suomessa aiemmin tutkittu varsin vähän, mutta viimeisen vuosikymmenen aikana sekä tutkijat että harrastajat ovat paneutuneet näiden yöeläjien maailmaan.
Luomuksen lepakkotutkimuksessa keskitytään perusbiologiaan eli lajien runsauteen, levinneisyyteen ja yhteisöjen paikkauskollisuuteen.
Suomen lepakoista kuuden lajin on todettu myös lisääntyvän täällä. Kuusi lepakkolajia talvehtii meillä varmasti, ja kahdesta muusta lajista on yksittäisiä talvehtimishavaintoja.
”Talvehtiminen on vaativaa. Lepakot horrostavat lokakuun alkupuolelta huhtikuun lopulle, sen ajan, jolloin hyönteisravintoa ei ole saatavissa. Talvehtimispaikkoja on ainakin maakellareissa, luolissa, isoissa kiviröykkiöissä ja esimerkiksi Salpalinjan betonibunkkereissa”, kertoo amanuenssi Ville Heimala Luomuksesta.
Lepakot ovat tiukasti suojeltuja, eikä niitä saa missään oloissa häiritä. Talvehtimisen aikana häiriö voi olla erityisen kohtalokasta, sillä horroksesta havahtuminen kuluttaa tarpeettomasti säästöliekillä elävän energiavarastoja.
Lepakon erikoislaatuista viretilojen vaihtelua kuvaa hyvin sen sydämen lyöntitiheys erilaisissa olosuhteissa. Kun syvässä talvihorroksessa lepakon sydän lyö kymmenen kertaa minuutissa, aktiivisessa lennossa lyöntitiheydeksi on eräällä lajilla mitattu jopa 1 100 lyöntiä minuutissa.
Lepakkotutkija Eeva-Maria Kyheröinen pitää tutkimuksen kannalta mielenkiintoisimpana Suomessa tavattujen lajien muuttoa.
”Muutto vaihtelee lajeittain. Kiinnostavaa on esimerkiksi, muuttaako pohjanlepakko ja missä määrin se muuttaa.”
Muuttotutkimus palvelee myös lepakoitten suojelua, kun esimerkiksi tuulivoimaloiden suunnittelussa voidaan ottaa huomioon muuttoreitit, kertoo Kyheröinen.
Lepakoita seurataan detektoreilla eli ultraääni-ilmaisimilla, joilla pystytään kuuntelemaan niiden kaikuluotausääniä.
Muuton lisäksi seurataan lepakoitten yöllisiä saalistuslentoja. Öinen retki voi ulottua jopa kymmenen kilometrin päähän päiväpiilosta.
Lepakoita myös rengastetaan. Rengastuksilla lepakot on todettu varsin pitkäikäisiksi. Suomessa tunnetaan seitsenvuotias lepakko, mutta ikäennätys on siperialaisella 21-vuotiaalla isoviiksisiipalla.
Rengastukset kertovat myös lepakoiden palaavan samoille alueille ja jopa samoihin pönttöihin vuosi toisensa jälkeen.
Kuluvaa vuotta vietetään YK:n kansainvälisenä lepakkovuotena, jonka tavoitteena on lisätä tietoa lepakoista ja niiden suojelun merkityksestä.
MAIKKI KULMALA
Vampyyrin varjostamat, lepakoiden salainen maailma -näyttely.
Luonnontieteellinen museo,
Helsinki.
Avoinna 29.12.2013 asti.
www.luomus.fi/lepakot
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
