Pikkutarkkaa näpertämistä
Tarkkuutta vaativa pienoismalliharrastus kehittää koordinaatiota ja keskittymiskykyä. Tuomo Kesäläinen Kuva: Viestilehtien arkistoMaskulaisen koulun puutyöluokassa käy kuhina. Viisi nuorta näprää keskittyneinä pöytien äärellä. Tasot notkuvat liimapurkkeja, veitsiä, pahvilaatikoita ja muovisälää.
Jokaisella on oma projekti, kerhon ohjaajat Teppo Saari, Kai Keskinen ja Jarkko Antikainen auttavat ja ohjeistavat tarvittaessa.
”Nyt on hieman hiljaisempi kerta”, toteaa 4H-yhdistyksen alaisuudessa toimivan Kurittulan pienoismallikerhon kolme vuotta sitten perustanut Antikainen. ”Tänä vuonna meillä on listoilla 13 kerholaista.”
Antikainen kertoo itse hurahtaneensa pienoismalleihin jo lapsena.
”Jostain joululahjaksi saadusta lentokoneesta se lähti”, hän muistelee. Tänä päivänä vitriinit ja varastolaatikot notkuvat toinen toistaan suurempia ponnistuksia vaatineita töitä.
”Isoin projektini on ollut vuoden 1967 Datsun. Jos siihen käytetty aika muutettaisiin kahdeksan tunnin työpäiviksi, se olisi kuukauden homma”, Jarkko puntaroi.
Täällä pienoismalliharrastajien keskuudessa sai syntynsä myös idea autopienoismalleilla pelattavasta pihapelistä, Mallirallista.
”Pelissä kilpaillaan muovisista rakennussarjoista tai promomalleista rakennetuilla kilpa-autoilla. Niitä lyödään krokettimailalla radalla eteenpäin. Pääosassa on myös hauskanpito”, Jarkko Antikainen tiivistää esitellen samalla omia kilpureitaan.
Autot ovat täynnä halkeamia, naarmuja ja muita kisaamisen jälkiä. Kertakäyttötavaraa kilpurit eivät selvästikään ole.
”Näitä huolletaan ja korjataan ihan kuten muitakin kilpa-autoja”, Antikainen naurahtaa.
Tärkeintä Mallirallissa on, että auto on itse rakennettu ja noudattaa sille asetettuja vaatimuksia.
Ennen kilpailua auto katsastetaan, että se on sääntöjen mukainen. Sitten siihen lisätään kilpailunumero.
Numero on henkilökohtainen. Kaikki saman kilpailijan autot kisaavat samalla numerolla.
”Minun Malliralli-numeroni on 1”, huudahtaa innoissaan 13-vuotias Eemeli Vihantola.
”Sain oman autoni ensimmäisenä valmiiksi ja siksi sain voittajien kisanumeron”, hyväntuulinen poika toteaa ja kertoo ylpeänä koonneensa kymmeniä pienoismalleja.
Toinen pelin kehittäjistä, raisiolainen Kai Keskinen, tunnustautuu pitkänlinjan harrastajaksi. Hän oli perustamassa Mynämäen pienoismallikerhoa yli kymmenen vuotta sitten. Toiminta jatkuu edelleen.
”Mallirallin myötä olemme saaneet innostettua pienoismallien pariin takaisin myös vanhoja, harrastuksen jo lopettaneita henkilöitä. He ovat kiitelleet lajin rentoutta”, Kai iloitsee.
Lajin kehittäjät ovat silminnähden innoissaan kertoessaan pelistä.
”Malliralli on alkanut ottaa tuulta alleen. Meillä on jo 45 numeroitua kilpailijaa. Olemme saaneet näkyvyyttä esimerkiksi järjestämämme Nenäpäivän hyväntekeväisyysrallin myötä.
Ensi vuonna esittelemme lajia Lahdessa Classic Motorshow -messuilla.”
Miesten haaveena olisi saada Mallirallin lisäksi myös pienoismallikerhotoiminta laajenemaan valtakunnalliseksi.
Kerhon ohjaajat ja pihapelin kehittäjät ovat oivia esimerkkejä siitä, miten hiljenevällä kylällä voi luoda harrastuksen itse, omaksi ja muiden iloksi.
Tuomo Kesäläinen
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
