Luvan esteenä linnut, laaksot ja maisema

lakiuudistus

YM:n työryhmä esittää, että aluehallintoviranomainen voisi evätä ympäristöluvan vedoten alueella sijaitseviin luonnon-

arvoihin.

Luonnonarvon

merkittävyyttä

arvioitaessa voitaisiin

huomioida:

Lajien ja luontotyyppien uhanalaisuus uhanalaisuus-

selvityksissä.

Silmälläpidettävät lajit

ja luontotyypit, jos niillä olisi

keskeinen merkitys lajien

elinmahdollisuuksien

turvaamiseksi pidemmällä

aikavälillä.

Lintudirektiivin liitteen

I lajit, artiklan 4.2 säännöllisesti

esiintyvät muuttavat lajit ja muut eri lajiryhmiin kuuluvat kansainväliset erityisvastuu-lajimme.

Lajiesiintymä olisi

merkittävä, mikäli kyseinen

laji olisi valtakunnallisesti tai alueellisesti uhanalainen tai seutukunnassa harvinainen.

Laissa tarkoitettu

merkittävä luonnonarvo

edellyttäisi pääsääntöisesti useamman kuin yhden uhan-

alaisen lajin tai luontotyypin esiintymistä suunnitellulla

sijoituspaikalla.

Kaikkein uhanalaisimpien luontotyyppien ja lajien

osalta myös yksittäinen

esiintymä saattaisi olla

sijoituspaikkaeste.

Sijoituspaikan merkitys sen ulkopuolella olevalle luonnolle.

Paikan merkitys osana maakunnallista ja valtakunnallista ekologista verkostoa sekä

merkitys suojelualueiden

väliselle kytkeytyneisyydelle.

Tarkastelussa voitaisiin

huomioida vesistöjen valuma-alueet, metsäalueiden väliset yhteydet tai topografiasta

johtuvat yhteydet, kuten

laaksot, harjut tai reuna-

muodostumat.

Suon osalta voitaisiin

huomioida sen merkitys

ojittamattomien soiden

verkostossa, merkitys pohja-

veden tilaan ja rooli tulva-

suojelussa.

Kauneus- ja maisema-

arvot eivät yksistään estäisi

toimintaa. Ne voitaisiin

huomioida, jos sijaintipaikalla on luonnonarvoja, jotka

eivät täytä luonnonarvon

kynnystä, mutta ovat sitä

lähellä.

Lähde: YM:n asiakirja 25.10.

Avaa artikkelin PDF