Suomiruualle lisää arvostusta?
Kotimainen ruoka ja ennen kaikkea raaka-aineet potevat aliarvostuksen tilaa. Henrik Schäferin kolumni (MT 27.12.) luomusta kuvaa tilannetta hyvin. Varsinkin hänen johtopäätöksensä voisivat olla sovellettavissa käytäntöön.
Tuotteistaminen, brändäys on onnistunut luomupuolella kohtalaisesti. Syy siihen ei löydy puhtaasta Suomesta vaan kansainvälisestä laatujärjestelmästä – ehdoista.
Suomibrändiä on toivottomasti yritetty useasti luoda ja sitä kautta nostaa kotimaisen ruoan arvostusta – turhaan. Näitä hankerahalla pyöriviä tahoja tulee ja menee, ja näin jatkuukin ilman konkreettista tulosta.
Kyseiset hankkeet sentään työllistävät 2 tai jopa 3 projektityöntekijää ja toiminnanjohtajan. Saavutus sekin.
Maataloutemme korkeampia ”tukiehtoja” on koitettu hyödyntää brändäyksessä. Silti esimerkiksi viljan hinta on Baltian ohella Euroopan alhaisempia.
Uusin yrittäjä on liha-ala. Pitäisikö kotimainen liha sekoittaa ulkomaiseen lihaan, jotta sen arvo nousisi? Ehkä paras tapa olisi kieltää ”Suomi” –logot, laatulogot yms. ja puhua vain EU-lihasta. Tuonkin hankerahan voisi käyttää vaikka alkutuotannon tukiin. Siis 50% suomituotetta sekaan, niin suomiraaka-ainekin kelpaa?
Joka maassa oma maa on mansikka. Esimerkiksi saksalaiset pitävät suomituotteita heikompilaatuisina. Suomessa asia on päinvastoin.
Perusteluina suomalaiset sanovat muualla käytettävän enemmän torjunta-aineita. Saksalaiset taas epäilevät, ettei kylmässä pohjoisessa torjunta-aineet häviä maaperästä. Tavanomaiset viljelijät sanovat, etteivät torjunta-aineet ole haitallisia – luomu esittää eriävän mielipiteensä. Oli miten oli, kaikki ruoka toivon mukaan ravitsee meitä.
Soveltakaamme Henrik Schäferin ehdotusta hiukan toisin: Sekoitamme suomiruoan ulkomaiseen ja kiellämme kaikki kansalliset laatulogot. Maailmalla tunnustettuja laatujärjestelmiä, kuten luomua, meidän ei tarvitse tuhota, sillä luomu viedään muutenkin käsistä – jos ei kotimaahan niin vientiin.
Hankerahoitukset kielletään syrjivinä – EU vastaisina. Samoin menekinedistäminen. Jos ruoka ei kelpaa on siinä vikaa.
Hyvänä esimerkkinä siitä voidaan pitää luomua; aina kun hankerahoitus myönnetään – luomuviljelyn suosio laskee kolmen vuoden viiveellä. Luomu elää kotimaan ja ulkomaiden kysynnästä. Nuokin rahat löytäisivät paremman kohteen.
Martti Peltola
Mäntsälä
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
