”Maatalouden voisi lopettaa Suomesta”
Kansanedustaja Jörn Donner puolustaa elokuvatukea pienellä kielialueella, mutta kyseenalaistaa maatalouden tukemisen pohjoisissa oloissa. ”Ei koko yhteiskunta voi elää subventiotaloudessa, jonkunhan se pitää maksaa.” JAANA KANKAANPÄÄ Kuva: Viestilehtien arkistoLehmien pitäminen Lapissa on sairasta.
Maan asuttaminen turvallisuuspoliittisista syistä on puutaheinää.
Maatalouden perusteleminen huoltovarmuudella on liioiteltua.
Samoja palveluita ei voi eikä tarvitse taata kaikkialle maahan.
”Jos eivät pysty elämään tuolla umpimaaseudulla, turha niiden on ruikuttaa. Parempi muuttaa pois”, sanoo RKP:n kansanedustaja Jörn Donner.
Istumme hänen tilavassa kerrostaloasunnossaan Helsingin keskustassa. Ikkunoista näkyy meri ja purjeveneiden mastoja. Huonekorkeus hipoo ehkä kuutta metriä ja seinät on vuorattu kirjahyllyillä.
Lukenut mies, ikää 80 vuotta. Luulisi kertyneen ymmärrystä myös maaseudun suuntaan.
Mutta ei, korvat punaisina tässä kuunnellaan.
Kun Donner nousi syyskuussa varasijalta eduskuntaan, hänelle osoitettiin suurta valiokuntaa ja valtiovarainvaliokunnan maatalousjaostoa. Hän kieltäytyi tällaisista ”pikkujutuista” ja ilmoitti, että maatalous voitaisiin vaikka lopettaa Suomesta.
”Olen maatalouden suurin vihamies koko Suomessa”, Donner paukautti.
RKP:n ryhmäjohtaja Mikaela Nylander kauhistui ja meni jaostoon itse.
Donner ei peru puheitaan. Hänestä maatalouden harjoittaminen Suomessa on ”osittain täysin järjetöntä” ja maatalous vain ”sivujuonne” koko maan pitämisessä asuttuna. Siksi sitä ei pitäisi tukeakaan.
”Meillä on Utsjoellakin lehmiä ja maata viljellään Lapissakin. Minusta se on täysin absurdia, sairasta. Yhtä absurdia on keskustella tämän 141-tuen poistamisesta sillä ainoalla alueella, jossa parhaiten pystytään viljelemään.”
Eli tuotantoa pitäisi tukea enintään etelässä. Donner viittaa Ruotsiin, missä viljely loppuu Tukholman korkeudelle.
Hänestä maatalouspolitiikassa pitäisi tehdä kunnon remontti, mutta ”se ei onnistu, koska ongelma on Euroopan laajuinen”.
”On varmaan hyödyksi meille, että esimerkiksi kotimaisia vihanneksia tuotetaan, mutta minusta pitäisi pikku hiljaa alkaa miettiä, mitä kaikkea muuta infrastruktuuria on jouduttu luomaan maatalouden ympärille. Pitkän päälle ihmiset muuttavat maalta pois riippumatta subventiosta.”
Donnerin mielestä ”maaseutuongelman” ydin on se, että ihmisiä asuu harvassa ja heille taataan samat palvelut kuin taajamissa.
”Se ei vaan käy. Kyllä minä toivon kohtuullisen hyvää elämää kaikille suomalaisille, mutta emme voi jatkaa ikuisesti tätä linjaa, jossa maatalous on vain sivujuonne. Meillä ei ole varaa siihen.”
Esimerkiksi Saksassa jokaisessa kylässä on myös teollisuutta, hän huomauttaa.
Donnerin mielestä on virhe perustella laveaa asutusta myöskään turvallisuus- ja puolustusnäkökohdilla.
”Se on kiertotodistelu ja pelkkää puutaheinää. Minun puolestani suuri osa maaseudusta voidaan tehdä kesämökkialueeksi ja ihmiset voivat hakea palvelunsa muualta.”
Ulkosaaristossa on aina ollut samat etäisyysongelmat, Donner huomauttaa.
Huoltovarmuuden Donner hoitaisi siten, että pellot pidettäisiin viljelyvalmiina esimerkiksi maksamalla niiden kyntämisestä vuosittain.
”Kriisivalmiuden tukeminen maksaa vähemmän kuin viljeleminen. Minusta huoltovarmuutta liioitellaan. Kummituksen esiin nostaminen edellyttää melkein maailmansotaa. Ei tunnu läheiseltä.”
Donner ei usko myöskään gm-ruuan vaarallisuuteen ja luottaa tuontiruokaan.
”Sitä tutkitaan, mitä Suomeen tuodaan. Luotan valvontaan. Ja suomalaisiakin lihatuotteita on myyty väärillä tiedoilla.”
Donner kyllä syö suomalaista, mutta ei millä hinnalla hyvänsä.
K- ja S-ryhmien hintavaltaan hän ei usko, koska Lidl painaa hintoja. Halpaa alkoholia hän hakee Tallinnasta.
Donnerin puoliso Bitte Westerlund tunnetaan Länsi-Uudellamaalla Raaseporissa suurena lähiruuan ystävänä ja slow food -aktiivina.
Donnerin puheita ei voi laittaa vanhuudenhöperyyden piikkiin, sillä hän on terävä-älyinen ja asioista perillä.
Viime päivinä tämä kampelaa kalastava kansanedustaja on työntänyt kauhansa lohisoppaan, koska on vielä lokakuun suuren valiokunnan jäsen. Siellä käsitellään EU:n kalastuskiintiöitä.
Donner puolustaa ammattikalastajia. Lohikiintiöitä ei pidä pienentää. Hänestä ympäristöministeriö ja näyttelijä Jasper Pääkkönen levittävät alasta väärää kuvaa ja kalastelevat julkisuutta.
”Eihän kalastuselinkeino ole millään tavalla seksikäs suhteessa vapaa-ajan kalastajien vahvoihin painostusjärjestöihin. Mutta huvittava yksityiskohta on, että suuri osa vapaa-ajan kalastuksesta tapahtuu Sisä-Suomen järvillä, määräysten ulkopuolella.”
Suorasukaiseen tyyliinsä Donner listaa myös uudistustarpeita. Lisää matalapalkkatöitä, jotta valtio saa veroja ja työttömät onnellisuutta.
Kieltenopetus jo kuusivuotiaille olisi jopa tärkeämpää kuin vastustaa ruotsin vaihtamista venäjään ainakin itäisessä Suomessa.
”Kyllä ruotsin voi lopettaa, en minä vastusta. Mutta jos Suomen kansa äärettömyyttä tyhmyyttään lopettaa tämän niin sanotun pakkoruotsin, se voi samalla lopettaa myös pakkomatematiikan.”
Kuntauudistuksen toteutumiseen Donner ei usko.
”Se ei ehdi toteutua ennen vaaleja, ei uskalleta.”
EIJA MANSIKKAMÄKI
Minun
puolestani
suuri osa
maaseudusta voidaan tehdä kesämökkialueeksi ja ihmiset voivat hakea palvelunsa muualta.«
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
