Suomenkarjaa kehitettävä
Elina Lappalainen kertoo palkitussa kirjassaan ”syötäväksi kasvatetut” vasikoiden sarvien nupouttamisesta eli sarvien alkujen polttamisesta niin, että sarvet eivät kasva.
Toimenpide on enemmän tai vähemmän tuskallinen. Sitä pidetään välttämättömänä, jotta naudat eivät sarvillaan vahingoittaisi toisiaan tai hoitajiaan. On harkinnan arvoinen asia, onko aihetta riittävästi tähän toimenpiteeseen.
Luonnollisempaa olisi valita kasvatettavaksi sellaisia vasikoita, jotka luonnostaan jäävät sarvettomiksi. Kannattaisi muistakin syistä tehdä suomenkarjasta yleisin lypsykarjarotu Suomessa. Se on lypsykarjaksi suhteellisen terve rotu, hyödyntää hyvin halpaakin rehua ja käyttää luonnonlaitumia paremmin kuin ayrshire ja hereford, Se palauttaa ja säilyttää kulttuurimaiseman hyvin laiduntamalla.
Suomessa on jalostuksessa pyritty turhan yksipuolisesti
ennätyksiin maidontuotannossa.
Usein ei ole muistettu vanhaa totuutta: pienet menot ovat yhtä tärkeitä kuin suuret tulot.
Kannattaa huomioida, että suomenkarja on vertailussa kärsinyt liian vähäisestä yksilömäärästä. Ayrshire-lehmiä on yli kymmenkertaisesti enemmän.
Kun on paljon yksilöitä, on myös paljon huippuyksilöitä, jotka voidaan valita jalostukseen. Kehitettäessä suomenkarjaa
on huomioitava, että tämä on tehtävä kärsivällisesti. Lehmä poikii kerran vuodessa yhden vasikan.
Harry Frilund
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
