Poliisi: Liftaaminen ei näy Suomessa rikosilmoituksissa

Liftata saa vain sellaisessa paikassa, johon ajoneuvo voidaan pysäyttää turvallisesti. Autoon noustessa tulisi kertoa selvästi, minne päin on matkalla ja seurata matkan etenemistä sovittuun suuntaan. LEHTIKUVA .  Kuva: Markku Ulander

Liftaaminen ei juuri työllistä suomalaispoliiseja. Peukalokyydit olivat Suomessa selvästi yleisempiä vielä ennen vuosituhannen vaihdetta, jolloin myös ongelmia saattoi olla enemmän. 2000-luvun rikosilmoituksissa liftaaminen ei näy juuri lainkaan.

Poliisihallituksen poliisitarkastajan Kimmo Ulkuniemen mukaan viimeisen kymmenen vuoden ajalta rikostilastoista löytyy vain yksi tapaus, joka liittyy suoraan liftaamiseen.

”Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö tällaisia tapauksia ole voinut olla – niistä ei vain välttämättä ole tehty rikosilmoituksia, tai ne on saatettu kirjata poliisin järjestelmään eri tavalla. Jos liftareihin tai liftareita kyyditseviin olisi kohdistunut enemmänkin rikoksia – kuten ryöstöjä, ahdisteluja tai seksuaalirikoksia – ne kyllä nousisivat esille tilastoista”, Ulkuniemi sanoo.

Poliisitarkastaja Heikki Kallio kehottaa ottamaan liftatessa huomioon muutamia turvallisuusseikkoja. Liftata saa vain sellaisessa paikassa, johon ajoneuvo voidaan pysäyttää turvallisesti.

Autoon noustessa tulisi kertoa selvästi, minne päin on matkalla ja seurata matkan etenemistä sovittuun suuntaan. Ajoneuvoon noustessa voi kertoa jollekin läheiselle tai tutulle auton rekisterinumeron.

Jos ei tunne oloaan turvalliseksi autossa, kannattaa pyytää pysähdystä ensisijaisesti sellaiseen paikkaan, jossa on myös muita ihmisiä.

”Yhdessä liftaaminen on turvallisempaa kuin yksin liftaaminen”, Kallio huomauttaa.

Koronapandemia vähensi liftaamista entisestään, eikä tilanne ole vielä korjaantunut, kertoo liftaajien yhdistyksen HitchPron puheenjohtaja Matti Fouchault-Airasmaa.

Hänen mukaansa Suomessa elettiin 1960–1980-luvuilla liftaamisen kulta-aikaa.

”Siihen aikaan harvemmalla oli auto eivätkä myöskään julkiset kulkuvälineet kulkeneet yhtä kattavasti, joten paikasta A paikkaan B pääsemiseen ei välttämättä ollut muita vaihtoehtoja kuin peukalokyyti. Nykyään motiivina on enää harvoin raha, kun bussilipunkin voi saada muutamalla eurolla, vaikka toki Suomessa on edelleen myös sellaisia pikkuteitä, joita pitkin ei pääse kulkemaan, ellei mene suurten kaupunkien läpi.”

Fouchault-Airasmaa uskoo, että merkittävin syy liftaamisen taustalla on seikkailunhalu: etukäteen on mahdotonta tietää, kuinka pitkään matka kestää ja minkä mutkan kautta, millaisia ihmisiä tapaa ja minkälaisia elämänkohtaloita kuulee.

”Liftaus on sosiaalista rulettia: rikotaan vähän kuplia ja tutustutaan ihmisiin, joihin ei muuten tutustuttaisi. Sehän on hirveän hyvä juttu – paitsi pandemian aikana”, hän naurahtaa.

Vaikka liftaaminen on nykyään marginaali-ilmiö, Fouchault-Airasmaa ei usko, että tapa kuolee koskaan lopullisesti, sillä monelle kokeneelle liftarille siitä on tullut jopa elämäntapa.

Fouchault-Airasmaan mukaan liftareissa on ylivoimaisesti eniten parikymppisiä nuoria. Elämäntapaliftareista löytyy kuitenkin myös varttuneempia aikuisia.

”Helpointa liftaaminen on yksin, mutta kahdestaankin onnistuu. Kolmestaan on jo todella vaikeaa yrittää päästä samaan autoon.”

HitchPro ry järjesti vuonna 2013 ensimmäistä kertaa Hitchball 4000 -liftauskilpailun, minkä jälkeen kilpailua järjestettiin lähes vuosittain vuoteen 2019 asti. Tuolloin mukana oli noin sata osallistujaa.

Käytännössä liftaaminen tapahtuu usein huoltoasemilla niin, että liftaajat menevät juttelemaan autolla liikkuvien ihmisten kanssa ja tiedustelevat kyydin mahdollisuutta, kertoo Fouchault-Airasmaa.

”Huoltoasemalta toiselle hyppiminen on tehokkain tapa päästä pitkälle, ja tällä tavalla saadaan tehtyä puolin ja toisin hieman parempi arvio ihmisistä ennen kyytiin ottamista tai menemistä.”

Pienemmillä teillä tapahtuu enemmän perinteistä peukalo pystyssä -liftaamista. Fouchault-Airasmaan mukaan tällaisissa tilanteissa selkeästä, toivotun suunnan kertovasta kyltistä voi olla apua kyydin saamisessa.

”Aika harva auto ylipäätään pysähtyy, ja nehän ovat yleensä äärimmäisen mukavia ihmisiä, mutta kannattaa silti hiukan jututtaa kuskia ennen kuin hyppää kyytiin. Kyydissä tulisi muistaa liftausetiketti: liftarin kyytiin ottavat ihmiset toivovat yleensä sosiaalista kanssakäymistä, joten esimerkiksi kännykän tuijottaminen tai kuulokkeiden pitäminen rikkoo etikettiä.”