Erä

Villisikojen määrä on kasvanut – tammikuussa eläimiä oli Luonnonvarakeskuksen tuoreen arvion mukaan arviolta noin 3 400 yksilöä

Kanta-arvioihin on edelleenkin syytä suhtautua enemmän suuruusluokan kuin tarkan lukumäärän arviona, niin uusi mallinnustapa parantaa villisikakanta-arvioinnin pitkäaikaista luotettavuutta, sanoo Luken erikoistutkija.
Lari Lievonen
Tietoa villisikakannan koosta ja levinneisyydestä tarvitaan erityisesti kannanhoitoon ja eläintautiriskien arviointiin, joista afrikkalainen sikarutto (ASF) on merkittävin.

Villisikakanta on kasvanut edellisvuoteen verrattuna Luonnonvarakeskuksen (Luke) kanta-arvion mukaan. Kannan keskimääräinen koko oli noin 3 400 villisikaa tammikuussa 2021.

Koska seuranta-aineistoa on nyt usealta vuodelta, voitiin tänä vuonna siirtyä käyttämään uutta kannanarviointimenetelmää, Luken tiedotteessa kerrotaan.

Keskimäärin Suomessa oli tämän vuoden tammikuussa 3 426 villisikaa. Kanta-arvion 90 prosentin todennäköisyysväli on 2 209–5 727 yksilöä.

Villisikojen alueellinen levinneisyys Suomessa on laajuudeltaan samanlainen kuin edellisvuonna ja villisikoja on eniten itäisen Uudenmaan ja Kaakkois-Suomen alueilla.

Luke on kehittänyt villisikakanta-arviointia vuodesta 2017 lähtien. Aikasarjan kartuttua voitiin tänä vuonna siirtyä uuteen mallinnustapaan.

Keskeisin ero entiseen on, että uusi mallinnustapa käyttää kannan koon arviointiin aineistoa koko aikasarjan pituudelta, kun taas vanhalla mallilla arviointi perustui vain kahden peräkkäisen vuoden havaintoaineistoihin.

Vastaavan tyyppistä mallia käytetään hirvikannan arvioinnissa. Kun uutta aineistoa saadaan vuosittain lisää, päivittyvät myös edellisten vuosien kanta-arviot koko aikasarjan pituudelta.

"Vaikka kanta-arvioihin on edelleenkin syytä suhtautua enemmän suuruusluokan kuin tarkan lukumäärän arviona, niin uusi mallinnustapa parantaa villisikakanta-arvioinnin pitkäaikaista luotettavuutta", toteaa erikoistutkija Mervi Kunnasranta Lukesta.

"Kun uusi malli hyödyntää useamman vuoden aineistoja, niin yksittäisten vuosien merkitys tuloksissa pienenee. Esimerkiksi viime vuonna julkaistu villisian kanta-arvio, noin 1 400 yksilöä, oli nykyisen mallin mukaan aliarvio."

Keskeisimpiä tietolähteitä runsauden ja levinneisyyden arvioinnissa ovat edelleen metsästäjien hirvenmetsästyksen yhteydessä tuottama arvio alueensa villisikojen runsaudesta, tieto saalismääristä sekä kirjallisuuteen perustuva tieto villisian lisääntyvyydestä ja kuolleisuudesta.

Tietoa villisikakannan koosta ja levinneisyydestä tarvitaan erityisesti kannanhoitoon ja eläintautiriskien arviointiin, joista afrikkalainen sikarutto (ASF) on merkittävin.

Lue lisää:

Pannoitettujen villisikojen ampumista pyritään välttämään – joskus ne päätyvät saaliiksi ja silloin on syytä huomioida puolen vuoden varoaika lihan käytössä

Kaakon pannoitetut villisiat ovat viihtyneet pääasiassa Venäjällä – villisian anatomia on tuonut omat haasteensa pannoitukseen, tekniikka on toiminut hyvin

Lue lisää

Ilveskannassa on tapahtunut hienoista kasvua – ainoastaan Etelä-Savossa kanta on laskenut

Villisika pidetty kurissa

Yli 600 villisiasta on lähetetty Ruokavirastolle näytteet tutkittavaksi afrikkalaisen sikaruton varalta – määrä noussee tuhanteen tänä vuonna

Kauriit ja kettu levittäytyvät laajemmalle, norppa kärsii – ilmastonmuutos ei koettele Suomen riistaeläimiä tasapuolisesti – lämpöstressikin mainitaan