Tuottajat ja hevosjärjestöt tiivistävät yhteistä edunvalvontaa –"Homma ei toimi ilman sopimista ja yhteisiä toimintamalleja"

Eläinsuojelukysymykset ovat aihe, joka hevosalan kannattaa Helena Halisen mukaan ottaa vakavasti. Hevosverkosto voi niin niissä kuin esimerkiksi maankäyttökysymyksissä nostaa profiiliaan jo ennakoivasti, mikä lisäisi alan yleistä arvostusta, hän tuumii. Siitostamma Vilholan Vilma kantaa Camrista. Kuva: Jaana Kankaanpää

Hevosyrittäjät tekevät suurella sydämellä töitä hevostensa eteen, ja päivät ovat pitkiä. Vaikka toiveita ja ajatuksia edunvalvonnasta olisikin, ne jäävät helposti toteuttamatta, kun aika ja rahkeet eivät vain riitä.

Näin tuumii Helena Halinen, joka valittiin marraskuun lopussa MTK:n vetämän hevosverkoston ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Verkostoon kuuluu jäsenet myös tuottajajärjestö SLC:stä sekä Suomen Hippoksesta ja Suomen Ratsastajainliitosta.

Vaikka verkoston aloituskokous on vasta tulossa tammikuun lopulla, Halinen on iloinen saatuaan paljon yhteydenottoja jo ennalta.

Niissä on tuotu esiin hevosyrittäjyyden perustekijöitä kuten kannattavuutta ja maankäyttöä sekä eläinsuojelukysymyksiä. Jokunen puhelu on tullut lannan mukana leviävästä hukkakaurasta.

Itse Halinen nostaa listalle myös lomituspalvelut, joiden toimivuus olisi yrittäjien jaksamisen kannalta erittäin tärkeää.

"Yhteiselle edunvalvonnalle on tilausta. Tulemme keskittymään hevosyrityksiä yhdistäviin toimintaedellytyksiin. Verkosto ei aja minkään yksittäisen hevosten käyttömuodon asioita", hän painottaa.

Kun toimintaa nyt käynnistellään, puheenjohtaja haluaa kuulla ajatuksia erityyppisiltä hevosalan toimijoilta ja järjestöiltä, myös harrastajilta. Itse edunvalvonnassa korostuu yritysten näkökulma.

"Kokonaisuutena olemme pieni toimiala, jossa ammattilaisten ja harrastajien toiminta nivoutuu kiinteästi toisiinsa. Homma ei toimi ilman sopimista ja yhteisiä toimintamalleja", Halinen summaa.

Ammattilaisia ei ole ilman harrastajia, mutta myös harrastajien tulisi oppia ymmärtämään paremmin ammattimaisuuden rajat ja siitä seuraavat velvoitteet.

Täysihoitotallilla ei toimi se, mikä esimerkiksi onnistuu yksittäiseltä hevosharrastajalta. Harrastajien täytyy sitoutua muun muassa liikkumaan vain reiteillä, joiden käytöstä yrittäjällä on sopimus maanomistajien kanssa.

Hevosverkoston merkitys on Halisen mukaan myös siinä, että se osoittaa konkreettisemmin hevostalouden tuoman elinvoiman. Hevonen tarvitsee jopa pari hehtaaria laidun- ja rehualaa ja tallit ostavat niin heinää kuin rehuviljaa muilta tiloilta.

Kaavoituksessa hevosyrittäjyys tulisi tilavaatimuksineen olla tasavertaisena yrittäjyytenä muiden joukossa, jos sitä verrataan esimerkiksi liikunta-alueisiin.

"Mutta sekin pitää huomata, että hevosyritykset voivat hyödyntää jo olemassa olevia tilakeskuksia eikä esimerkiksi shetlanninponi tarvitse yhtä paljon tilaa ympärilleen kuin iso ratsu."

Maankäyttöasioissa hevosala voisi itsekin nostaa profiiliaan tekemällä vielä enemmän yhteistyötä. Se lisäisi arvostusta yleisemminkin, Halinen uskoo.

"Tiedon lisääminen puolin ja toisin tekisi hyvää. Ongelmatilanteet tulevat siitä, kun ei käydä keskustelua. Toimitaan ensin ja selvitetään tilannetta vasta sitten, jos joku harmistuu tai sattuu vaaratilanne."

Jokamiehenoikeutta pitää niin sanotusti kirjoittaa auki. Lisäksi yhteydenotto esimerkiksi yksityistien tiehoitokunnan puheenjohtajaan on välttämätöntä.

"Hevostalli ei ole välttämättä tienvarren osakas, mutta jonkunlainen korvaus voidaan sopia. Tien käyttömaksun ei tarvitse olla iso. Enemmänkin kysymys on siitä, että asiasta on yhdessä sovittu."

Hevonen vaatii paljon käsityötä, mikä on yhteydessä siihen, että hevosyritysten kannattavuus on alhainen.

"Moni talli pyörii yrittäjän itsensä intohimosta enemmän kuin taloudesta. Ammattimaisuuden rajaakaan ei ole helppo määritellä. Monella on päivätyö, jonka turvin voi ylläpitää hevosiin liittyvää toimintaa", Helena Halinen sanoo.

Osuuspankin luottamustehtäviin osallistuvana Halinen pohtii silti usein esimerkiksi tallien investointeja ja niiden järkevyyttä.

"Isot investoinnit pitävät herkästi harrastajien silmissä yllä kuvaa, että tämä on rahakasta puuhaa. Totuus on kuitenkin toinen. Lainarahalla tai muun toiminnan tuotoilla ne hienot paikat on yleensä rakennettu."

Kannattavuuden kohentamiseen hevosverkosto tuskin löytää nopeita, yksittäisiä ratkaisuja, mutta erilaisia keinoja on yritettävä etsiä.

"Löytyisiköhän kiinnostuneita esimerkiksi taloushallinnon teemakoulutuksiin tai tietoisku-tyyppisiin infotilaisuuksiin?" Helena Halinen pohtii.

Lue myös: Hevostalouden edunvalvonta kiinnostaa – viisi hakijaa uuden yhteistyöelimen johtoon

Kommentti: Hevosverkoston johtajiston otettava koko kenttä haltuun

• Maanviljelijä ja ratsastusterapeuttiyrittäjä Janakkalasta.
• Koulutukseltaan AMK agrologi ja fysio- ja ratsastusterapeutti.
• Aloitti hevosalalla hevosenhoitajana huippuravitalleilla Suomessa, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa.
• Halisella ja hänen miehellään Heikki Rantasella on yhteisviljelyssä kummankin kotitilat Janakkalassa ja Hauholla.
• Talouden tukijalkoja ovat myös Rantasen harjoittama koneurakointi ja metsätalous.
• Pariskunnalla on kolme lasta iältään 10–18-vuotiaita.
• Vaikuttaa myös Janakkalan Osuuspankin edustajistossa ja MTK-Janakkalan johtokunnassa.
• Harrastaa vapaa-ajalla tyttären kanssa raviurheilua, pienimuotoista hevoskasvatusta ja ulkoilua sekä opiskelua.
• Perheen tallista löytyy neljä hevosta: kaksi toimii ratsastusterapiassa, yksi on siitostamma ja yksi Helena Halisen valmentama ravuri. Lisäksi tyttärellä on kaksi raviponia.