Suomen Ratsastajainliiton taloutta on viime vuosina sopeutettu ja rönsyjä karsittu, ja tilanne on uuden puheenjohtajan Marjukka Mannisen mukaan nyt hyvä.
"Talous on ihan järkevällä pohjalla. Pitkäjänteinen taloudenpito on ollut järjestössä ohjenuorana", hän kiittää.
"Urheilussa on joitain lajiliittoja, joissa on pysyväluontoisesti isoja taloudellisia haasteita", hän vertaa.
Reagointikyky on korostunut koronan aikaan, kun urheilukilpailut käydään monessa lajissa äärimmäisen rajatuille yleisöille normaaliin verrattuna. Sopeutumista oli ja on luonnollisesti niin ratsastusalan yrityksissä kuin kilpailuissakin, mutta viime kisakausi saatiin melko isoksi osaksi vietyä läpi.
"Tarkkana pitää silti olla. Raju sopeuttaminen vaatii omat veronsa. Meillä on laajat jäsenpalvelut ja neuvonta, joissa tarvitaan osaavia toimihenkilöitä. Nyt pitää yrittää päästä lähemmäs sitä, mikä vastaa normaalin toiminnan tilaa", Manninen toteaa, vaikka pandemian tuoma epävarmuus edelleenkin jatkuu.
SRL:n taloutta rytmittävät jossain määrin olympialaiset ja niitä edeltävä karsintapisteiden haku.
"Olympiavuodet ovat yleensä helpompia, mutta ennen niitä on isoja haasteita riippuen siitä, missä ovat paikat, joista kvaaleja haetaan. Kustannuksia syntyy, kun hevosia liikutellaan – varsinkin jos joudutaan liikkumaan yli mantereiden."
Yksi SRL:n jäsenistöä viime vuosina paljon puhuttanut, jopa kismittänyt asia on kilpailujärjestelmä Kipa. Sen uudistaminen on niellyt liiton varoja ja hanke on venynyt.
Sekä jäsen- että kilpailujärjestelmiin suunniteltiin pitkään isoja tietojärjestelmämuutoksia. Nyt uusi Kipa-järjestelmä on ollut vuoden käytössä. Se, että siitä saadaan mahdollisimman hyvin palveleva, vaatii vielä hiomista", Manninen sanoo.
Kuntien sosiaali- ja terveyspalvelujen johtotehtävissä viime vuodet työskennelleenä hän kuitenkin muistuttaa, että näin on aina suurten tietojärjestelmämuutosten kanssa. Täysin valmista ei tule, ennen kuin käytännössä saadaan kaikki osaset testattua laajalla käyttäjämäärällä ja palautteen perustella mahdolliset heikkoudet parannettua.
"Järjestelmämme toimii jo nyt hyvin monen muun maan järjestelmään nähden. Ilmoittautuminen ja maksuliikenne hoituvat sähköisesti ja saat kisapaikalla aina reaaliaikaisesti tulokset. Näin ei todellakaan ole kaikkialla", Manninen sanoo kansainvälisen pararatsastuksen tuomarin kokemuksella.
Ratsastusväen keskuudessa on ajoittain kuultavissa jonkinlaista skismaa siinä, mihin suuntaan SRL:oa tulisi enemmän viedä: kilpaurheilun tason kohentamiseen vai ratsastusharrastuksen edistämiseen.
Marjukka Manninen on katsellut kenttää nuoresta asti eri rooleissa: kansallisen tason harrastekilpailijana, tuomarina ja alueellisen ja nyt valtakunnallisen tason järjestöaktiivina.
"Keskustelua on siitä enemmän, kuin siinä on oikeasti ongelmaa. Suurin osa jäsenistöstä ymmärtää varmasti, että ilman toista ei ole toista", hän luonnehtii.
Liiton kolmas tukijalka on Mannisen mukaan hevostoiminnan koulutukseen vaikuttaminen ja osaamisen yleinen vahvistaminen. Erittäin tärkeää on myös edunvalvonta ja neuvonta.
Vapaaehtoisten merkitys näkyy selvästi kilpailutoiminnassa. Vaikka muutamia kaupallisiakin kilpailunjärjestäjiä löytyy, hekään eivät voi toimia ilman vapaaehtoisia.
"Toivoisin, että kilpailijat muistaisivat aina arvostaa sitä isoa panosta, jonka vapaaehtoiset tekevät."
Suomalainen valmennuspolku ratsastuskouluista alkaen on tuottanut kansakunnan kokoon nähden useita kansainvälisen tason menestysratsastajia. Tällä hetkellä tilanne on varsin hyvä muun muassa Henri Ruosteen sekä Elmo Jankarin ja Sanna SIltakorven sekä pararatsastajien ansiosta.
Mainitut kolme ratsastajaa ovat solmineet yhteistyösopimuksen Hevosopiston kanssa. Ruoste toimii jatkossa osa-aikaisena asiantuntijana ja nuorten urheilijoiden mentorina Saksasta käsin. Jankari ja Siltakorpi siirsivät koko toimintansa Ypäjälle.
"Moni kilpailee ja tekee töitä Euroopassa. Sille on kuitenkin syynsä parempien kilpailumahdollisuuksien vuoksi. Tilanne antaa silti uskoa, että täältäkin voi ponnistaa", Manninen kuvaa.
Merkittävää on myös nousu hevoskasvatuksen puolella. Laatuun panostaminen on tuottanut kansainvälisen tason FWB-kantakirjan kilparatsuja.
"Ja jos puhutaan suomenhevosesta, jalostus on mennyt senkin kanssa pitkälle. Kun suomenratsujen kuninkaallisissa on joka vuosi meidän ykkösrivin ratsastajia kisaamassa, niin kyllä se osoittaa kansallisrodun menneen eteenpäin."
Keskeisiin haasteisiin lajissa kuuluu se, että moni ratsastuskentän toimija on tulossa ikään, jossa lajin jatkuvuuden kannalta tarvitaan osaamisen siirtoa nuoremmille. Sukupolvenvaihdoksia tarvitaan talleilla ja kasvatuksessa mutta vaihdos on edessä myös kilpailu- ja seuratoiminnassa.
Kilpailu vapaa-ajasta on kuitenkin kovaa. Nykyihmisille on tyypillistä lähteä intohimoisesti mukaan, mutta pitkäjänteinen sitoutuminen onkin sitten eri juttu.
Toimihenkilöksi kasvaminen on Marjukka Mannisen mukaan pitkä tie.
"On niin paljon liikkuvia asioita, jotka liittyvät kilpailujen onnistumiseen, turvallisuuteen ja siihen, että tapahtuma on urheilullisesti järkevä. Tärkeää on myös, että uusia kilpailijoita ohjataan oikealle uralle eikä heidän innostustaan tapeta."
Siksi mukaan tarvitaan niin pitkän linjan ihmisiä kuin riittävä määrä uusia. "Kun aina on niitäkin, jotka syystä tai toisesta lopettavat, on tärkeä, että organisaatiossa on niin sanotusti särkymävaraa."
Haasteellista tämä on myös, koska Suomi on iso maa. Jotta ratsastusta voi harrastaa kaikkialla, vapaaehtoisiakin tarvitaan kaikilla alueilla.
Lue toinen juttu:
Lue myös hevosuutisista:
Urheilupsykologin neuvo ratsastuspelkoiselle: "Keskity tekemiseesi, kannusta itseäsi"
Hevosopisto lisää yhteistyötä huippuratsastajien kanssa – Ruoste ja Jyläs lajiasiantuntijoiksi
Mikael Forstén SRL:n yhdestä puheenjohtajakaudesta: Paljon jäi tekemättäkin mutta seuraajani pääsee tästä toivon mukaan hyvin jatkamaan (huomio: uutinen on otsikoitu kohdassa, jossa Forstén oli siirtymässä asiantuntijaksi Hevosopistolle. Hän kuitenkin perui tehtävän vastaanottamisen pian uutisen ilmestymisen jälkeen.)
