Älä houkuttele hirvi­kärpäsiä – pukeudu luonnottomaan väriin ja suojaa pääsi

Tumma ja karvainen vaate houkuttaa hirvikärpästä erehtymään. Kuva: Terhi Pape-Mustonen

Lohdullinen tieto monelle on se, että hirvikärpäsiä ei ole joka paikassa yhtä paljon. Hirvikärpästen määrä riippuu siitä, miten paljon alueella oleskellut edellisenä syksynä ja talvena hirviä.

Jos hirvikärpäsiä haluaa välttää, tulee kiertää sellaiset alueet, jossa hirvet viihtyvät tai missä niillä on makuupaikkoja. Hirvikärpäset nimittäin lisääntyvät hirven turkissa ja niiden koteloita tippuu sinne, missä hirvet ovat kulkeneet.

Hirvikärpänen tarvitsee hirvieläimen verta lisääntyäkseen ja tuottaakseen jälkeläisiä. Uutta isäntää etsiessään se eksyy helposti ihmiseen. Ihmisen valitessaan se tekee väärän valinnan, sillä lisääntyminen ei onnistu ihmisen iholla, vaan vierailu päättyy usein väkivaltaisesti.

Tyypillisesti hirvikärpänen hakeutuu hiuspohjaan ja niskaan, josta se yrittää imeä tarvitsemaansa hirven verta. Purema on yleensä kivuton, joten sitä ei huomaa tapahtumahetkellä. Myöhemmin kohdasta voi löytyä pieni pistosjälki, johon voi kehittyä punainen laikku ja paukama.

Asiantuntijoiden mukaan hirvikärpäset eivät ole ihmiselle vaarallisia, mutta monille sitäkin kiusallisempia. Jo muutama liikkuva litteä otus hiuksissa ja vaatteiden alla aiheuttaa osalle inhoa ja joillekin myös voimakkaasti kutiavaa ja jopa kuukausia kestävää ihottumaa.

Hyönteisasiantuntijanakin tunnettu Sitowisen vanhempi asiantuntija Jaakko Kullberg kertoo, että ihmiset reagoivat hirvikärpäsen pistoon eri tavoin – aivan kuten hyttystenkin pistoihin.

”Tässä pätee sama kuin hyttystenkin kanssa, olennaista on se, pystyykö mahdollisesti kutisevaa paukamaa olemaan raapimatta. Etenkin jos paukamia raapii heinä–elokuussa, voi rikkoutuneeseen ihoon mennä bakteereja, joka pahentaa tilannetta. Itsellänikin on muutamia hirvikärpäsen puremia takaraivossa, jotka säilyvät pidempään.”

Lääketieteen aikakauskirja Duodecimin artikkelin mukaan osa altistuneista herkistyy vuosien mittaan hirvikärpäsen puremille niin, että saa kiusallisesti kutisevaa, vuosittain toistuvaa ihottumaa. Artikkelin mukaan kroonistuessaan puremanäpyt muuttuvat usein koviksi kyhmyiksi, ja ne voivat säilyä jopa vuoden ajan.

”Jos tuntuu, että hirvikärpäsen puremista on vaikea selvitä, silloin täytyy metsään mennessä käyttää hupparia ja vaatetuksessa ehkä jotakin liikkuvalle eläimelle luonnotonta väriä, kuten keltaista tai vihreää. Myös valkoiset hohtavat värit, joita ei luonnossa ole, ovat hyvä valinta.”

Yksittäisestä hirvisonnista on tavattu lähemmäs 20 000 hirvikärpästä.  Kuva: Juho Rahkonen

”Tummassa, karvaisessa takissa ei kannata mennä juoksentelemaan metsään. Hirvikärpäset menevät yleensä karvaiseen osaan päätä, joten pään ajaminen kaljuksikin voi olla yksi ratkaisu”, Kullberg naurahtaa.

Talvella metsässä saa liikkua kuitenkin ilman pelkoa hirvikärpäsistä. Hirvikärpästen häviämiseen syksyllä tarvitaan pitempi pakkasjakso.

Aikuinen hirvikärpänen kestää jopa miinus 15 asteen lämpötiloja, joten kovakaan yöpakkanen ei hävitä niitä. Pakkasen aikana hirvikärpäset eivät kykene lentämään. Hirviin jo etsiytyneet yksilöt pudottavat nopeasti siipensä eivätkä voi vaihtaa enää isäntäeläintä.