Kyyhkyjahti alkaa huomenna – parhaiten ampumatilanteisiin pääsee, kun linnut tulevat pienissä ryhmissä, yksittäistä lintua ei pidä ampua

Kyyhkyllä on tarkka näkö, joten metsästäjien on syytä pukea naamiokuvioisia vaatteita päästä varpaisiin. 

Noutava koira on korvaamaton apu haavakon löytämisessä. Sileäkarvainen saksanseisoja Pate noutaa sepelkyyhkyä. Kuva: Hannu Huttu

Elokuun kymmenes on kiuru­vetisellä Kytölän tilalla jokavuotinen merkkipäivä.

Lihakarjatilan isäntä Henrik Kärkkäinen on aloittanut kyyhkyjen ruokinnan hyvissä ajoin heinäkuun puolivälissä siihen varatulla pellolla.

”Herne ja maissi ovat ykkösvaihtoehdot ja muut viljat, kuten vehnä, ruis ja ohra, tulevat perässä”, hän sanoo.

Sopivaan paikkaan peltojen väliin jäänyt alue toimii passipaikkana neljälle miehelle sekä lyhytkarvaiselle saksanseisoja Patelle.

Koira on tärkeässä roolissa saaliin noutamisessa sekä korvaamaton apu haavakoiden löytämisessä.

Elokuun alusta alkaen Kärkkäisen katse on hakeutunut navetalta taloon kulkiessa kyyhkynruokintapellolle. Iltapäivän kääntyessä iltaan alkaa pellon tuntumassa yleensä näkyä liikettä.

Jonkin aikaa pelto ikään kuin kiehuu kyyhkyjen peltoon laskeutumisista ja nousuista. Kupu täyttyy nopeasti herneistä ja pelto hiljenee illaksi.

Elokuun yhdeksännen päivän iltana laitetaan passipaikkojen naamiointi kuntoon ja viimeistellään ampumasektorit aamua varten. Passiin lähdetään varhain, kun ulkona on vielä pimeää. Kyyhkynkuvat asetellaan peltoon ensimmäisenä aamulla.

Metsästys tapahtuu ampumalla haulikolla lentoon ruokailemaan saapuvia kyyhkyjä, jotka ovat nopeita lentäjiä. Koska kyyhkyllä on tarkka näkö, metsästäjien asustus on camo- eli naamiokuvioista päästä varpaisiin.

”Paras haulikoko kyyhkylle on 2,7–2,9 millimetriä 36–40 gramman latauksella. Kyyhky on sitkeähenkinen lintu”, Kärkkäinen tuumaa.

Parhaiten ampumatilanteisiin pääsee, kun linnut tulevat pienissä ryhmissä. Isommat parvet lentävät useimmiten korkealla haulien ulottumattomissa.

Yksittäisten lintujen ampumista pitää välttää. Sepelkyyhky tekee kesässä kaksi tai jopa kolme poikuetta, joten yksinäisellä linnulla saattaa olla vielä poikaset pesässä.

Kärkkäisen kokemuksen mukaan aamupassin jälkeen iltapäivän puolella paras lento on noin neljän viiden aikoihin kelistä riippuen.