Afrikkalaisen sikaruton löytyminen villisiasta aiheuttaisi ison mylläkän löytöalueella – sitkeä virus on vaikea pysäytettävä

Kuolleena löydetystä tai sairaasta villisiasta tulee ilmoittaa viipymättä paikalliselle kunnaneläinlääkärille tai läänineläinlääkärille. Kuva: Johannes Wiehn

ASF-taudin löytyminen suomalaisesta villisiasta olisi hyvin poikkeuksellinen ja vaikea tilanne. Tilanteen hoitaminen vaatisi monien eri toimijoiden saumatonta yhteistyötä.

"Olemme tietysti nyt varpaillamme Ruotsin muuttuneen tilanteen takia", Etelä-Suomen aluehallintoviraston läänineläinlääkäri Riku Pukonen kertoo.

Afrikkalaisen sikaruton (ASF) leviämisestä järjestettiin vuosi sitten erillinen valmiusharjoitus. Harjoituksessa simuloitiin tilanne, jossa ASF-tautia havaitaan luonnonvaraisessa villisiassa ensimmäistä kertaa. Tilanteen tekee vaikeasti se, että ASF-virus säilyy hyvin ympäristössä ja leviää sen takia erittäin tehokkaasti.

Mikäli ASF-tartunta todettaisiin luonnonvaraisessa villisiassa Suomessa, Ruokavirasto määrittelisi löytöpaikan ympärille tartunta-alueen ja rajoitusvyöhykkeen, joiden alueella kaikenlaista toimintaa voidaan rajoittaa.

Taudin löytyminen rajoittaisi villisian metsästyksen lisäksi myös muiden lajien metsästystä alueella. Koska tautiin ei ole rokotetta, sen hävittäminen luonnonvaraisista villisioista on erittäin vaikeaa ja saattaa kestää useita vuosia tai vuosikymmeniä.

"Aluehallintovirasto järjestäisi yhdessä paikallisten metsästäjien kanssa kuolleiden villisikojen etsintää, keräämistä ja näytteidenottoa", Pukonen kertoo.

ASF-tartuntaan kuolleet villisiat tulee hävittää tarkasti viranomaisten annettujen ohjeistusten mukaan. Tautiin kuolleet villisiat viedään Honkajoelle hävitettäväksi, jos se on mahdollista ilman, että siirto aiheuttaa riskiä.

"Maastoon sikoja ei voi jättää, mutta tilannekohtaisesti päätetään, mikä tilanteessa on mahdollista ja järkevää", Pukonen sanoo.

Harjoituksessa villisian roolia esittäneelle hiekkasäkille tehtiin eläinlääkärien johdolla tarvittavat toimenpiteet löytöpaikalla. Tutkimusta varten otetut ASF-näytteet sujautettiin varmuuden vuoksi muovipusseihin, jotta ne eivät joutuisi kosketuksiin ympäristön kanssa.

Raatoa esittänyt säkki pakattiin kaksinkertaiseen muovipressuun siirtoa varten, sillä kallioisessa maastossa raadon hautaaminen ei olisi onnistunut.

Taudin vaarallisuudesta kertoo se, että harjoituksessa hiekkasäkin läheisyydessä liikkuneet henkilöt puettiin suojahaalareihin. Myös villisian raatojen kuljettaminen täytyy miettiä tarkasti, jotta tauti ei pääse leviämään kuolleista eläimistä. Kaikki taudin kanssa mahdollisesti kosketuksissa olleet pressut, peräkärryt, säilytystilat ja varusteet pitää desinfioida ja puhdistaa huolellisesti.