Havupuiden taimikot ovat juurikäävän edessä lainsuojattomia – "Mitään kokorajaa tautiriskille ei ole"

Metsätuholaki velvoittaa käsittelemään hakkuualueiden kannot riskialueilla juurikäävän torjumiseksi toukokuun alusta marraskuun loppuun. Käsittely kannattaa tehdä muulloinkin, jos vuorokauden keskilämpötila ylittää 5 astetta. Kuva: Kimmo Haimi

Käsittelyaineen on peitettävä kannon koko kaatopinta. Muuten torjuntatulos jää vaillinaiseksi ja juurikääpä voi levitä kannon kautta seuraavaan puusukupolveen. Kuva: Pentti Vänskä

Suomen pahin metsänlahottaja juurikääpä leviää uusille alueille tuoreiden havupuun kantojen kautta.

Mitään kokorajaa ei ole, vaan parin sentin läpimittainen taimikin voi saada sienitaudin, korostaa luonnonvarakeskus Luken tutkija Tuula Piri.

"Se vaatii vain, että kaksi itiötä laskeutuu rinnakkain, pariutuu ja alkaa muodostaa rihmastoa."

Mitä pienempi puiden läpimitta on, sitä pienempi on todennäköisyys että itiöitä sattuu juuri kannon kohdalle. Toisaalta tiheän taimikon raivauksessa kaatopintoja syntyy lukumääräisesti moninkertaisesti enemmän kuin järeän metsän hakkuissa.

Juurikäävän ehkäisemiseksi kesäkaudella tulisi raivata lähinnä lehtipuustoa. Männyn ja kuusen taimikoiden harvennukset tulisi jättää kylmään vuodenaikaan.

Lauhat talvet ja lämpimät keväät voivat jouduttaa entisestään juurikäävän leviämistä metsissä.

Metsätuholain mukaan taudin itiölevintää ehkäisevä kantokäsittely harmaaorvakkavalmisteella tai urealiuoksella on eteläisen ja keskisen Suomen riskialueiden hakkuilla pakollista toukokuusta alkaen.

Keväällä voi olla lämpimiä jaksoja ennen toukokuutakin. Tänä vuonna kunnon talvisäitä ei koettu Etelä-Suomessa juuri lainkaan.

"Jos haluaa pitää oman metsänsä terveenä, kannattaa kantokäsittelyä tehdä heti, kun itiöitä on ilmassa", Piri neuvoo.

Raja-arvona pidetään viittä plusastetta. Kun vuorokauden keskilämpötila laskee alle viiden, juurikäävän ei pitäisi levitä.

Pakkaselta reilusti plussan puolelle sahaavat lämpötilat hankaloittavat kantokäsittelyä.

"Jos käsittelylaitteen putkisto jäätyy, torjunta-aine ei leviä kunnolla kantoon. On tärkeää, että aine peittää koko pinnan."

Lukessa on selvitetty, ehkäisisikö pitkään kantoon raivaaminen taudin leviämistä taimikoissa. Ideana oli, että kantoon jäävät vihreät oksat pitäisivät kannon elossa, mikä saattaisi vaikeuttaa juurikäävän tarttumista. Näin ei käynyt.

"Vaikka pihka peitti hetkessä kaatopinnan, se ei pystynyt estämään tartuntaa."

Juurikäävälle altistavat kesähakkuut ja useiden kuusisukupolvien kasvatus peräkkäin. Vanhan laidunhistorian ei ole havaittu lisäävän juurikäävän riskiä. Sen sijaan laidunalueilla voi esiintyä esimerkiksi verinahakan ja mesisienen aiheuttamaa lahoa.

Vaikka Suomen metsiä on tutkittu tarkkaan, kattavaa paikkatietoa juurikäävän esiintymisestä ei ole.

"VMI-tiedosta saa jonkinlaisen arvion, mutta se ei kerro koko totuutta. Kairanlastu rinnankorkeudella ei paljasta, onko puussa alempana lahoa. Juurikääpälaho ei yleensä myöskään näy päällepäin. "

Lähivuosina tutkijat aikovat kartoittaa juurikäävän esiintymisalueita hakkuukonetiedon avulla.

Toinen tutkimuskohde on kantokäsittelyn teho turvemailla.

"Torjunta-ainekokeet kantokäsittelyaineilla on tehty kivennäismailla. Selvitämme, toimiiko torjunta yhtä luotettavasti turvemailla. Maastotyöt käynnistyvät keväällä."

Tautia voi torjua kantokäsittelyn ja hakkuiden ajoituksen lisäksi puulajivalinnoilla. Sekametsissä juurikäävällä olisi heikommat mahdollisuudet levitä.

Kuusen ylivoimainen suosio istutuksissa huolestuttaa sienitutkijaa. Piri kertoo saavansa paljon yhteydenottoja metsänomistajilta, jotka pohtivat lahon kuusikon uudistamisvaihtoehtoja.

"Laho kuusikko ja korkea hirvikanta on pattitilanne. Sekametsän kasvattaminen on puolusteltavissa, jos sen pystyy vain käytännössä perustamaan. Hirvikanta pitäisi saada niin pieneksi, että voisi kuvitella kasvatettavan muutakin puulajia kuin kuusta."

Harvennushakkuita kannattaa tehdä mahdollisimman vähän, jos kuusikossa on juurikääpä. Sieni etenee elävän puun juuristossa keskimäärin noin 15 senttiä vuodessa. Kannon juurissa leviämisvauhti on kaksinkertainen, joten hakkuu saattaa nopeuttaa merkittävästi taudin leviämistä. Ylitiheäksi metsikköä ei kuitenkaan pidä päästää, sillä hyväkuntoinen puusto kestää parhaiten tuhoja.