Väitöstutkimus: Kuusen käpysato vaikuttaa voimakkaasti oravan kannanvaihteluihin

Kuusen käpysadon vaihtelu on suorassa suhteessa oravien määrän vaihteluun. Kuva: Markku Vuorikari

Lumijälkilaskentojen perusteella oravien populaatiodynamiikkaa tutkinut FM Tytti Turkia osoitti Turun yliopistossa tekemässään tuoreessa väitöstutkimuksessa, että oravakannat vaihtelevat satojen kilometrien laajuisilla alueilla samanaikaisesti kuusen käpysadon vaihtelun mukaan.

"Kuusen käpysatoon puolestaan vaikuttaa ratkaisevasti edellisen kesän kasvuolot, etenkin lämpötila. Näin ollen oravakantojen vaihtelun taustalla on myös sää", Turkia sanoo.

Orava on riistaeläin, jota metsästettiin runsaasti 1900-luvun alkupuoliskolla. Riistalajina oravan lumijälkiä lasketaan vuotuisissa, Luonnonvarakeskuksen (Luke) koordinoimissa lumijälkilaskennoissa.

Lumijälkiaineiston perusteella ilmeni, että orava ja sitä saalistavat pedot, eli näätä ja kanahaukka, esiintyvät runsaina samoilla alueilla. Petojen aiheuttama kuolleisuus ei ole niin suurta, että se vähentäisi oravien määrää populaatiotasolla.

"Ilmeni kuitenkin, että oravat käyttävät eniten sellaisia pesäpönttöjä, joiden lähellä ei pesi kanahaukkaa. Yksilötasolla oravat siis joko välttävät petoja tai tulevat syödyiksi, mutta laajemmassa mittakaavassa orava ja sen saalistajat suosivat samoja alueita samankaltaisten elinympäristövaatimustensa vuoksi", Turkia kertoo.

Suomen ohella myös Venäjällä on laskettu vuosikymmenien ajan riistaeläinten lumijälkiä. Suomen ja Luoteis-Venäjän lumijälkiaineistoja on kattavasti yhteensä noin miljoonan neliökilometrin laajuiselta alueelta.

Tämän aineiston perusteella ilmeni, että oravakannat ovat keskimäärin laskeneet sekä Suomessa että Luoteis-Venäjällä vuosien 1996 ja 2012 välisenä aikana. Lisäksi Suomen pidempi aineisto vuodesta 1989 vuoteen 2017 osoitti oravakannan keskimäärin laskeneen muualla paitsi eteläisimmässä Suomessa.

Turkia selvitti oravakannan laskuun johtaneita mahdollisia muutoksia oravan elinympäristössä. Hän havaitsi, että talvilämpötilan kohoaminen oli yhteydessä oravien vähenemiseen.

Tutkimuksen mukaan näädän samanaikainen runsastuminen, kesien lämpeneminen, talvien muuttuminen sateisemmiksi ja metsien hakkuut eivät liittyneet oravien kannankehitykseen.

"Ilmastonmuutoksen negatiivinen vaikutus oraviin yllätti. Monet eliölajit ovat runsastuneet levinneisyysalueensa pohjoisosissa ja levittäytyvät yhä pohjoisemmaksi ilmastonmuutoksen seurauksena", Turkia vertailee ja mainitsee esimerkkinä päiväperhoset.

"Tutkimusalueemme sisältää oravan levinneisyysalueen pohjoisrajan, ja analyysit osoittavat, että oravakannat ovat olleet laskussa etenkin alueen itä- ja pohjoisosissa. Ilmastonmuutoksen tarkkaa vaikutusmekanismia oraviin ei vielä ymmärretä", Turkia sanoo.

Vaikka ilmastonmuutos vaikuttaa olevan uhka oravalle, laji on Turkian mukaan sopeutunut hyvin moniin muihin ihmisen aiheuttamiin muutoksiin.

"Hieman yllättäen havaitsin, että oravat suosivat asutuksen ja peltojen läheisyyttä tiettyyn rajaan saakka", Turkia kertoo.

Ihmisten lähelle oravia houkuttelee monipuolinen ravinto, peltojen lähelle puolestaan metsän reunassa kasvavien paljon valoa saavien kuusten parempi käpytuotto.

"Ravinnon saatavuus ja sen vaihtelu vaikuttavat oravien määrään voimakkaammin kuin petojen määrä. Orava sietää hyvin ja jopa hyötyy ihmisen muokkaamasta maisemasta, jossa on sopivasti vanhoja metsiä, maataloutta ja pihoja. Ilmastonmuutos on kuitenkin vähentänyt oravien määrää, mikä täytyy ottaa vakavasti", Turkia summaa.