Kouralliselle seurakuntia metsäomaisuus on elintärkeä – "Ilman metsää oltaisiin suurissa vaikeuksissa"

Kuva: Jukka Pasonen

Kuva: Jukka Pasonen

Evankelisluterilaisella kirkolla on metsäomaisuutta yhteensä 167 000 hehtaaria, joka on arvoltaan kirkon taseessa noin 290 miljoonaa euroa. Seurakuntien yhteenlasketut metsätalouden tuotot olivat 22,4 miljoonaa euroa vuonna 2017.

Vertailun vuoksi kaikkien seurakuntien yhteenlasketut verotulot olivat 885 miljoonaa euroa ja seurakunnille tilitetty valtionrahoitus 107 miljoonaa euroa vuonna 2017.

Seurakuntien kaikista tulonlähteistä metsätalouden osuus oli keskimäärin 1,8 prosenttia. Kirkollisverotulojen osuus oli 72 prosenttia vuoden 2017 tulos­laskelmassa.

Kirkkohallituksen taloussuunnittelupäällikkö Pasi ­Perander summaa, että koko kirkossa metsätalouden merkitys tuloista on häviävän pieni. Isolla joukolla seurakuntia metsätuottojen osuus on olematon tai metsä­omaisuutta ei ole lainkaan.

"Sitten on reilu kourallinen seurakuntia, joille metsät ovat suorastaan elintärkeitä. Joissakin pienissä maaseutuseurakunnissa verotulot ovat alenemaan päin ja talous turvataan puukaupoilla. Puumala on tästä hyvä esimerkki. Ilman metsää Puumalan seurakunta olisi varmaankin suurissa vaikeuksissa", Perander sanoo.

Etelä-Savossa sijaitseva Juvan seurakunta kattoi metsää omistavista seurakunnista eniten toimintaansa metsätalouden tuotoilla vuonna 2017. Viiden kärjessä seuraavina tulevat Ristijärvi, Paltamo, Konnevesi ja Puumala. Näissäkin seurakunnissa kirkollisverotulot ovat suurin tulonlähde.

Peranderin mukaan metsätalouden tuottojen merkitys seurakuntien taloudessa kasvaa tulevaisuudessa, koska jäsen­kadon myötä kirkollis­verotuotot pienenevät.

"Tämä koskee vain metsää omistavia seurakuntia. Harva seurakunta ehkä ajattelee, että ostetaanpa metsää, sieltä saadaan puutavaratuloja."

Seurakuntien metsäomaisuus nousi keskusteluun, kun Helsingin tuomiokirkossa järjestettiin ihmetystä herättänyt Meidän metsämme -tapahtuma, jossa kritisoitiin avohakkuita.

Lieksan seurakunta omistaa suomalaisista seurakunnista selvästi eniten metsää, yli 5 000 hehtaaria. Seuraavaksi eniten metsäomaisuutta on Kokkolan seurakuntayhtymällä ja Paltamon seurakunnalla.

Kirkkohallituksen maankäyttöpäällikön Harri ­Palon mukaan eniten metsäomaisuutta on nykyään isoilla seurakuntayhtymillä, jotka ovat muodostuneet seurakuntaliitosten kautta Itä- ja Pohjois-­Suomessa. Esimerkiksi Ouluun on liittynyt paljon maalaisseurakuntia ja Kokkolaan läheisiä metsäpitäjiä.

Palo kertoo, että kirkon metsäomaisuus on pysynyt viime vuosina melko vakiona. Seurakunnat ovat luopuneet lähinnä erillisistä pienistä metsäpalstoista, joiden ylläpitäminen ei ole tarkoituksenmukaista.

"Seurakunnat ovat luovuttaneet paljon metsiä luonnonsuojelualueiksi. Vanhojen metsien kohteita ja suoluontoa on suojeltu runsaasti."

Kun seurakunta myy kiinteää omaisuutta, päätös pitää alistaa kirkkohallituksen vahvistettavaksi. Puun myynti on seurakunnan omissa käsissä, mutta metsiä täytyy hoitaa metsäsuunnitelman mukaisesti. Seurakunnan metsien hoito on metsänhoitoyhdistysten vastuulla.

Perander muistelee, että Paltamossa seurakunnan talouspäälliköltä vaadittiin takavuosina metsänhoitajan tutkinto. Tämä kuvastaa metsätalouden merkitystä Kainuussa sijaitsevassa seurakunnassa.

Vuonna 2000 kirkko kehitti seurakunnille ympäristödiplomin, jossa otetaan huomioon metsien monimuotoisuuden turvaaminen sekä metsien arvo hiilivarastoina ja hiilinieluina.

Palon mukaan seurakunta voi saada pisteitä esimerkiksi erirakenteisesta metsänkasvatuksesta. Yli 50 seurakunnalle ja seurakuntayhtymälle on myönnetty ympäristödiplomi.

"Kirkossa on laadittu ilmasto-­ohjelma. Parhaillaan on tekeillä kirkon ilmastostrategia, jossa otetaan varmasti huomioon myös seurakunnan metsien arvo hiilivarastoina ja hiilinieluina. Ilmastostrategia on yleispiirteinen ohjelma. Siinä tuskin on yksityiskohtaista neuvontaa, miten metsiä kuuluu hoitaa."

Romahtavatko seurakuntien tulot, jos Suomen on vähennettävä tulevaisuudessa metsien hakkuita ilmastonmuutoksen nimissä?

"Eivät ne kokonaisuudessa romahda, mutta jos mennään esimerkiksi Puumalaan, siellä ne ainakin vähenevät. Riippuu siitä, miten paljon hakkuita pitäisi vähentää", Pasi Perander vastaa.