Metsäylioppilaiden hirvijahti innostaa opiskelijoita metsästyksen pariin

Juho Äyräs, Johan Simola, Elias Liimatainen ja Anna-Riikka Sahra kuuntelevat, kun jahtivouti Matias Virta (keskellä) antaa ohjeita seuraavaa ajoa varten. Kuva: Rami Marjamäki

Marraskuinen aamu valkenee koleana ja sumuisena, kun opiskelijat kerääntyvät Hyytiälän metsäaseman pihaan ja pakkautuvat pakettiautoihin. Jahtivouti Matias Virta antaa ohjeet viikonlopun ensimmäistä ajoa varten.

Pakettiauto rämistelee jäisiä hiekkateitä ja jättää ajomiehet metsätien varteen. Sieltä he hiipivät hiljaa kohti linjaansa. Ajoketjun johtaja Micke Malm kuiskaa ketjulleen vielä viime hetken ohjeistuksen, ja he asettuvat tielle leveään riviin.

Kun jahtivouti antaa ajokäskyn, ketju lähtee liikkeelle puisia kalisuttimia kolistellen ja torviin puhallellen.

Niilo Häkkinen odottaa ääneti, että ajomiehet saavat hirvet liikkeelle. Kuva: Rami Marjamäki

Samaan aikaan passissa Niilo Häkkinen kiipeää äänettömästi puiseen metsästystorniin. Hän kääntää kiväärin piipun kohti ampumasektoria ja jää odottamaan.

31-vuotias Häkkinen on vanhin jahtiin osallistuva opiskelija. Metsäylioppilaiden jahdeissa keski-ikä onkin huomattavasti nuorempi perinteiseen metsästysseuraan verrattuna.

Vaikka Häkkinen on kokenut metsästäjä, hirveä hän ei ole vielä kaatanut. Kaato jää uupumaan myös tällä kertaa. Naapuripassin läpi rymistelee kolme hirveä, mutta ampua ei saa, koska ajoketju on jo ehtinyt hirvien edelle.

Johan Simola aloitti metsästyksen ajoketjusta. Pari vuotta myöhemmin hän innostui hankkimaan metsästysluvat. Kuva: Rami Marjamäki

Ajoketjumetsästys on monelle ensimmäinen kosketus metsästykseen. Metsäylioppilaiden jahdeissa ajomies tarvitsee maastokelpoiset vaatteet ja sisua metsässä rämpimiseen, mutta aiempaa metsästyskokemusta ei vaadita. Jahtia edeltävänä iltana osallistujille pidetään opetustilaisuus.

"Yleensä ajomiehissä on ensikertalaisia 5–10. Ampujissa ensikertalaisia on silloin tällöin ja he ovat yleensä olleet sellaisia henkilöitä, jotka ovat aloittaneet ajoketjussa ja sitä kautta innostuneet hommaamaan metsästysluvat", jahtivouti Matias Virta kertoo.

Maataloustieteitä Helsingin yliopistossa opiskeleva Johan Simola on jahdissa mukana toista kertaa. Ensimmäisellä kerralla pari vuotta sitten Simola oli mukana ajomiehenä. Tällä kertaa ajomiehen kalisutin on vaihtunut ampujan kivääriin.

Passipaikka on hiljattain harvennetussa mäntymetsikössä. Vähitellen ajoketjun kolina alkaa kuulua lähempää ja kaikki kuulostelevat toiveikkaana laukauksen ääntä. Yksi kerrallaan ajomiehet saapuvat passiin, mutta hirviä ei näy eikä laukausta kuulu.

Myös toinen ajo päättyy ilman kaatoja.

Tien varressa Jade Sivén vetää kumisaappaan jalastaan ja tyhjentää saappaan sisällön maahan. Maasto on paikoin vaikeakulkuista ja märkää, mutta ajoketjun on liikuttava omaa linjaansa pitkin haasteista huolimatta.

Metsäylioppilaiden hirvijahti on osallistujien mielestä mukava tapahtuma, vaikka saalista ei aina tulekaan. Kuva: Rami Marjamäki

Sunnuntaina seurue joutuu toteamaan, että viikonlopun hirvijahdissa jäätiin tällä kertaa kokonaan ilman kaatoja. Johan Simola ei kuitenkaan lannistu laihasta tuloksesta.

"Tärkeintä ei ole saalis, vaan mukavassa porukassa luonnossa ajan viettäminen ja rauhoittuminen", Simola selittää hirvijahdin viehätystä. Passissa ympäristöä ehtii tarkkailemaan ja eläimet voivat kulkea ihan vierestä.

Hyytiälän hirvestäjillä on vielä runsaasti kaatolupia jäljellä ja jahtivouti suunnittelee jo seuraavia jahteja.

"Nyt kun on kaksi ajomiesjahtia takana, siirrytään pääasiassa metsästämään koirien kanssa. Loppukaudesta järjestetään vielä todennäköisesti yksi ajomiesjahti", Virta kertoo.