Metsätaloudella pieni vesijalanjälki

Metsätalouden vesijalanjälki jää pieneksi. Suurimmat vaikutukset metsikön tai pienen valuma-alueen vesitalouteen aiheuttavat päätehakkuu ja turvemailla sijaitsevien kohteiden kunnostusojitus.

Metsäntutkimuslaitoksen mukaan metsätalouden aiheuttamat muutokset valunnassa ja pohjaveden muodostumisessa ovat Suomessa vähäisiä. Vuosittainen päätehakkuiden ja kunnostusojitusten pinta-ala on vain noin 1–3 prosenttia metsien kokonaispinta-alasta.

Päätehakkuussa puuston poistaminen pienentää latvukseen pidättyvän sadannan osuutta ja kasvattaa maanpinnalle yltävää läpisadantaa ja lumen kertymistä. Puuston haihdunta pienenee, ja valunta kasvaa.

Muutokset veden kierrossa ovat suurimmillaan heti päätehakkuun jälkeen ja pienenevät asteittain taimikon kasvaessa häviten 10–20 vuoden kuluessa.

Juuri hyväksytyn ISO-standardin mukaan vesijalanjälki kertoo veden käytön tai muun toiminnan paikallisia vaikutuksia veden määrään, laatuun, jatkokäyttöön tai ihmisten ja ekosysteemien hyvinvointiin.

Suomessa veden riittävyys ei ole ongelma eikä metsien metsätalouskäyttö aiheuta merkittäviä muutoksia vesivaroissa.

Metsätalouden vesijalanjälki muodostuu lähinnä puuntuotannon aiheuttamasta ravinne- ja kiintoainekuormituksesta

Veteen liittyvät kysymykset ovat kuitenkin keskeisiä, kun tuotannon ja tuotteiden elinkaariarviointia kehitetään.

MT

Avaa artikkelin PDF