Peurakolari tallentui videolle: Näin nopeasti vahinko kävi – tiedätkö, miten sen jälkeen tulisi toimia?

Kolarivideon aikaleimassa on väärä vuosiluku. Video on kuvattu auton kojelautakameralla. Kuva: Anniina Jokinen

Pari sekuntia. Sen verran aikaa ehtii kulua peuran näkemisen ja törmäyksen välillä.

Jouduin peurakolariin kolmisen vuotta sitten äitienpäivänä, kun olin ajamassa vanhempieni luo. Törmäyksen jälkeen minulla ei ollut aavistustakaan, mitä pitäisi tehdä: Auto kulki normaalisti eteenpäin ja peurakin oli kadonnut metsän siimekseen.

Ajoin läheiselle parkkipaikalle tarkastamaan auton tilanteen. Toinen etuvalo oli hajalla, mutta muuten vahingot eivät näyttäneet kovin pahoilta. Jatkoin neljän kilometrin matkan vanhempieni luo, missä soitin metsäjäystävälleni ja kysyin neuvoja.

Hän kehotti soittamaan hätäkeskukseen ja kertomaan, mitä on tapahtunut.

Suurriistavirka-avun (SRVA) mukaan eläinten kanssa kolaroidessa pitää ensin varoittaa muuta liikennettä ja viedä varoituskolmio paikalleen 200–300 metrin päähän onnettomuuspaikasta. Ajoneuvon hätävilkut on laitettava päälle ja sen voi siirtää mahdollisuuksien mukaan tien reunaan tai pysäköintilevikkeelle.

Loukkaantuneista tulee huolehtia ja tarvittaessa hälyttää apua hätäkeskuksesta.

Riistakolari, jonka toisena osapuolena on villisika, hirvieläin tai suurpeto, on aina ilmoitettava poliisille yleiseen hätänumeroon (112). Kolaripaikka tulisi ilmoittaa mahdollisimman tarkasti. Ilmoituksen jälkeen hätäkeskus kertoo, saako onnettomuuspaikalta lähteä.

Poliisi antaa SRVA:lle virka-apupyynnön, minkä jälkeen SRVA:n vapaaehtoiset huolehtivat tilanteen loppuunsaattamisesta kuolleen tai loukkaantuneen eläimen suhteen.

Lopuksi kolaripaikka tulee merkitä mieluiten riistaonnettomuusmerkillä. Jos merkkiä ei ole saavutettavissa, paikan voi merkitä jollain muulla hyvin näkyvällä esineellä, kuten muovipussilla.

Peurakolari aiheutti autoon vahinkoja. Sekä auto että kuljettaja säästyivät vakavammilta vammoilta. Kuva: Anniina Jokinen

Liikenneturvan mukaan Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa peurakolareiden osuus kaikista hirvieläinonnettomuuksista on 95 prosenttia.

Myös minun kolarini sattui Uudellamaalla, Vihdissä. Se oli toinen kolariin johtanut kohtaamiseni peuran kanssa. Onnettomuudet tapahtuivat noin kuuden kilometrin päässä toisistaan.

Tutulle alueelle oli helppo hälyttää apua, vaikka videolle taltioituneessa kolarissa olinkin jo ehtinyt ajaa pois paikalta.

SRVA:n vapaaehtoista odotellessani pyöräilin takaisin onnettomuuspaikalle, jonne ystäväni oli ajanut Helsingistä. Hän lähti peurakoiransa kanssa jäljittämää peuraa ja onnistuikin löytämään sen.

Peuran takapää oli aivan tohjona, mutta se oli sinnikkäästi pyrkinyt etenemään reitillään. Syykin selvisi pian. Peura oli tiineenä.

SRVA:n vapaaehtoinen saapui paikalle ja kävi lopettamassa vahingoittuneen eläimen. Ystäväni koira sai kotimatkalle yhden peuran jaloista.