Tutkijat: Luontokato on mahdollista pysäyttää

”Ihmiskunnan sota luontoa vastaan on lopulta sota itseämme vastaan”.

Näihin sanoihin YK:n pääsihteeri António Guterres kiteytti luontokadon pysäyttämisen tärkeyden avatessaan YK:n luontokokouksen 7.12. Kanadan Montrealissa. Samalla hän toivoi, että kokouksen osapuolina neuvottelevat noin 200 hallitusta löytäisivät yhteisymmärryksen tavoitteista, joiden avulla luontokato pysähtyy.

Suomi allekirjoitti ensimmäisten valtioiden joukossa luonnon monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen Brasiliassa vuonna 1992. Se on merkittävin luonnon monimuotoisuutta turvaava kansainvälinen asiakirja. Sopimuksen perusteella on kymmenen vuoden välein asetettu maailmanlaajuisia tavoitteita luontokadon eli luonnonvaraisen elämän hiipumisen pysäyttämiseksi.

Niistä huolimatta luonnon tila on maailmanlaajuisesti vakava. Luontokadon pysäyttämisen esteenä on, että hallituksilla ei ole ollut valmiutta hyväksyä maakohtaisia sitovia velvoitteita eikä turvata riittävää rahoitusta tavoitteiden toimeenpanoon.

COP15-luontokokouksessa, joka Kiinan Covid-19 tilanteen vuoksi siirrettiin Kanadaan, pöydällä on ollut luonnon suojeleminen ja sen tilan parantaminen merkittävillä pinta-aloilla.

Kaikkiaan pöydältä on löytynyt yli 20 toisiinsa kytkeytynyttä tavoitetta, joiden yhdessä uskotaan pysäyttävän luontokato vuoteen 2030 mennessä. Kunnianhimoinen päämäärä on suojella ja elvyttää luontoa niin, että vuonna 2050 kaikki lajit ja luontotyypit olisivat elinvoimaisia.

Maanantaina Suomen aikaa saavutettiin historiallinen sopimus 30 prosentin maa- ja merialueiden suojelemisesta vuoteen 2030 mennessä. Kaikki taloudellinen toiminta ei kuitenkaan tule olemaan kiellettyä näillä alueilla.

Tämän lisäksi heikennetyille alueille sovittiin 30 prosentin ennallistamistavoite.

Myös Suomessa tarvitaan toimia. Hävitämme soita ja metsiä rakennus- ja maatalousmaan tieltä, ylikuormitamme vesistöjä ja käytämme metsiä liian paljon sekä luonnon turvaamisen että ilmastonmuutoksen hidastamisen kannalta.

Kestämättömästä kulutuksesta aiheutuva henkilökohtainen ekologinen jalanjälkemme on maailman suurimpia.

Kansainväliset tieteelliset arviointiraportit luonnon tilasta tarjoavat vakaan tietopohjan kansainvälisen päämäärän saavuttamiseksi. Hallitustenvälisen luontopaneeli IPBES:n maailmanlaajuinen luontoraportti avasi luontokadon juurisyyt ja pandemiaraportti osoitti luontokadon uhkaavan ihmisen terveyttä. Hallitustenvälisen ilmastopaneeli IPCC:n ja IPBES:n yhteisraportti tähdensi luontokadon pysäyttämisen ja ilmastonmuutoksen hillitsemisen olevan toisiaan tukevia tavoitteita.

On aika pysäyttää luontokato. Onneksi Suomessa ymmärretään tutkitun tiedon merkitys ja kestävyysmurroksen välttämättömyys.

Viime viikkojen aikana on tapahtunut paljon. Eduskunta hyväksyi uuden luonnonsuojelulain, kansallinen luonnon monimuotoisuusstrategia lähti lausuntokierrokselle ja valtiovarainministeriö julkaisi ilmasto- ja luontokatostrategiansa korostaen ylisukupolvista vastuunkantoa luontokadon torjunnassa. Elinkeinoelämä puolestaan etsii keinoja arvioida liiketoiminnan aiheuttamat luontohaitat ja vetoaa maailman hallituksiin velvoittavan lakisääteisen raportointivelvollisuuden säätämiseksi.

Muutosta on ilmassa.

Luontopaneeli on arvioinut, että jo sovitut ja valmisteilla olevat tavoitteet näyttävät riittäviltä luontokadon pysäyttämiseksi ja luonnon elvyttämiseksi.

Luontokadon pysäyttäminen on siis enää kiinni siitä, että päättäjät tekevät päätöksiä, jotka mahdollistavat tarvittavien toimenpiteiden toteutumisen. Eduskuntavaaleihin valmistautuvien päätöksentekijöiden on syytä huomata, että kestävyysmurros ei ole enää tulossa, se on jo alkanut. Edessä on luontovaalit.

Luontokato ja ilmastonmuutos ovat sotaa ja pandemiaa hitaammin eteneviä kriisejä, mutta tulevien sukupolvien kannalta molempien ratkaiseminen on välttämätön hyvän elämän edellytys. Luontovaaleissa punnitaan, onko Suomi jatkossakin vakavasti otettava valtio, jonka päättäjät määrätietoisesti ohjaavat yhteiskuntaa kohti planetaarista hyvinvointia, jonka vallitessa sekä ihmiset että muu luonto voivat hyvin ja kukoistavat.

Janne S. Kotiaho

ekologian professori

Jyväskylän yliopiston

Liisa Kulmala

vanhempi tutkija

Ilmatieteen laitos

Ilari E. Sääksjärvi

biodiversiteettitutkimuksen professori

Turun yliopisto

Kirsi Pauliina Kallio

kasvatustieteen professori

Tampereen yliopisto

Suomen Luontopaneelin puheenjohtajisto