Karhunmetsästys on alkusyksyn kiihkeä näytelmä, jossa valikoiva pyynti jää jahtikiiman jalkoihin

Lieksalainen Jarmo Leinonen on innostunut plottinajokoirista niiden monikäyttöisyyden vuoksi. Kuva: Lari Lievonen

Jämtlanninpystykorva on perinteinen karhunmetsästyksessä käytetty rotu. Kuva: Lari Lievonen

Arvio karhukannasta ja pentutuotosta perustuu petoyhdyshenkilöiden kirjaamiin karhuhavaintoihin, kuten jälkiin. Kuva: Lari Lievonen

Elokuussa alkanut karhujahti on kiivas rutistus etenkin poronhoitoalueen etelä­puolella. Siellä karhuja metsästetään kannanhoidollisilla poikkeusluvilla. Poronhoitoalueella pyynti perustuu alueellisiin kiintiöihin.

Metsän kuninkaan kaatamista moni pitää yhä metsästyksen kuninkuuslajina. Siitä huolimatta, että entisajan saloilla samoilu karhun kohtaamista odotellen on vaihtunut älypuhelinten ja koirien paikannuslaitteiden yhteispelillä aseteltuihin passituksiin.

Teknologinen kehitys ja sääntelyn muuttuminen ajoivat tuohikonttikulttuurin ohi karhunmetsästyksessä, kuvailee lieksalainen Esa Räty.

Hän on seurannut aitiopaikalta metsästyskulttuurin muutosta, sillä hän ohjasi ja koordinoi Pohjois-Karjalan yhteislupa-alueiden karhujahtia 15 vuotta. Räty ehti olla pitkään myös Lieksan riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtajana.

”Kun 1980-luvun alussa lähdettiin karhujahtiin, lähdettiin maastoon kulkemaan ja toivottiin saalista. Toimivia koiria ei ollut, niitä piti kouluttaa ja tehdä jalostusvalintoja, jotta saatiin ominaisuuksiltaan karhu­jahtiin soveltuvia koiria. Ei karhujakaan toki ollut riesaksi asti.”

Kuluvan metsästysvuoden suurin sallittu kaatokiintiö on 384 karhua, määrä on suurin koskaan myönnetty. Kuva: Lari Lievonen

Karhunmetsästyksen luonnetta muutti radikaalisti vuonna 1993 muuttunut metsästyslaki. Sen myötä vapaa metsästysoikeus poistui ja tilalle tulivat alueelliset kaatokiintiöt, pyyntilupamenettely ja maanomistukseen sidottu oikeus metsästää karhua.

Muutaman vuoden kuluttua muutoksesta Joensuun yliopisto julkaisi tutkimuksen karhunmetsästyksestä. Siinä todettiin, että yhteisluvat ja yhteisjahdit kiihottavat metsästäjiä elokuiseen kilpajuoksuun. Kateus sekä pelko lupakiintiöiden täyttymisestä pitävät metsästäjät liikekannalla.

”Vapaan metsästysoikeuden aikaan jahtikiima oli laimeampi ja metsästyspaine tasaisempi”, sanoo myös Pohjois-Karjalan karhujahtia nykyisin koordinoiva Lieksan riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Matti Törrönen.

”Nyt karhuralli alkaa jo viikkoja ennen kuin jahti alkaa. Metsäautoteiltä etsitään karhujen jälkiä, ja hurjimmat lanaavat teitä, jotta tuoreet jäljet näkyisivät mahdollisimman hyvin.”

Mesikämmenten liikkeitä seurataan etäisyyden mittaamiseen tarkoitetun lankamittalaitteen lankojen avulla teiden varsilla. Katkennut lanka yhdistettynä jälkiin paljastaa karhujen kulkureittejä. Valtion maille lankoja ei saa asettaa, mutta yksityismetsissä menetelmä on yleinen. Myös riistakamerat keräävät tietoja karhujen liikkeistä.

Kuva: Elli Paananen

Karhu kuuluu tiukasti suojeltuihin lajeihin, ja sen metsästystä säädellään EU:n luontodirektiivillä. Suomessa karhukannan kokoa säädellään kannanhoidollisella metsästyksellä.

Koko maan suurimman sallitun saalismäärän määrittelee maa- ja metsätalousministeriö Luonnonvarakeskuksen kanta-arvion pohjalta. Poikkeusluvat myöntää Suomen riistakeskus.

Pyyntiluvat perustuvat yhteislupiin. Esimerkiksi Pohjois-Karjala on jaettu yhdeksään yhteislupa-alueeseen, jotka anovat poikkeuslupia. Koko maakunnan alueella on kuitenkin voimassa yhdet yhteiset karhunmetsästystä koskevat säännöt.

Karhumetsälle mielivät metsästysseurat ja -seu­rueet­ ilmoittavat lupa-alueen aluejohtajalle, kuinka suuri pinta-ala heillä on käytössään karhunmetsästykseen ja allekirjoittavat valtakirjan, jolla ne valtuuttavat yhteislupaorganisaation hakemaan poikkeuslupia.

Metsästää voi siellä, minne seuralla tai seurueella on karhunmetsästysoikeus. Valtion maiden karhunmetsästyksen järjestelyistä sovitaan yhteisluvan edustajan ja Metsähallituksen eräsuunnittelijan välillä.

Valtion maille pääsee karhumetsälle, kun ostaa henkilökohtaisen metsästysluvan ja ilmoittautuu yhteislupaan. Vuorokauden lupa maksaa 25 euroa ja kausilupa 50 euroa.

Yhteisluvalla voi hankkia karhunmetsästysoikeuden valtion maille myös aluelupana pinta-alaperusteisesti. Tällöin henkilökohtaista metsästyslupaa ei tarvitse hankkia, pelkkä yhteislupaan liittyminen riittää.

Pohjois-Karjalassa on paljon sekä karhuja että valtion maita. Vuonna 2019 henkilökohtaisia metsästyslupia karhunpyyntiin myytiin koko maassa 3 707. Näistä luvista yli 2 100 lupaa myytiin poronhoitoalueelle ja lähes 1 100 lupaa Pohjois-Karjalaan. Myytyjen lupien määrät ovat olleet viimeiset kolme vuotta hyvin samansuuruiset.

Metsähallituksen erikoissuunnittelijan Mikko Rautiaisen mukaan lähes kaikki myydyt karhuluvat ovat kausilupia. Poronhoitoalueella kausiluvassa on yhden karhun saaliskiintiö, poronhoitoalueen ulkopuolella saaliskiintiötä ei ole.

”Metsästys tapahtuu kuitenkin poikkeuslupien puitteissa, eikä useamman karhun kaataminen saman henkilön toimesta yhden syksyn aikana ole kovin tavallista”, sanoo Rautiainen.

Matti Törrönen ja Esa Räty käyttävät jahdissa apuna metsästyspystykorvia. Lieksalainen Jarmo Leinonen omistaa puolestaan plottinajokoiria, jotka edustavat uutta metsästyskulttuuria karhujen koirametsästyksessä.

Plottinajokoira on Yhdysvalloissa kehitetty suurriista­koira, joka on yleistynyt Suomessa. Rotu on haukkuen ajava koira, toisin kuin metsästyspystykorvat, jotka pysäyttävät riistan haukullaan. Näitä rotuja edustavat perinteiset karjalankarhukoira, laikat, jämtlanninpystykorva ja harmaa norjanhirvikoira.

”Plottien työskentelystä on olemassa virheellisiä käsityksiä. Ajatellaan, että koirat juoksevat kovalla vauhdilla aivan karhun tuntumassa haukkuen. Tyypillisesti ne ajavat jälkeä ja liikkuvat verkkaisesti, eivät suinkaan juokse päättömästi”, Leinonen selittää.

Hänen mielestään jahdin seuraaminen on kiinnostavampaa ja helpompaa passimiehelle, kun koira pitää ääntä ajon aikana, eikä vain riistan ollessa paikallaan haukussa.

Leinonen pitää plottinajokoirista, sillä niiden kanssa metsästyskausi on pidempi ja monipuolisempi kuin perinteisten pystykorvarotujen kanssa. Plotit ajavat kettua ja ilvestä, ja niiden kanssa voi käydä myös supikoirajahdissa.

Yksintyöskentelyn sijaan plotteja lasketaan jäljelle usein kaksi. Parityöskentely on niille tyypillistä. ”Käytettiinpä jahdissa mitä koiraa hyvänsä, on hyvä ymmärtää, että kyllä se on karhu, joka määrää koira­metsästyksessä vauhdin ja suunnan”, Leinonen sanoo.

Koiratoiminnan kehittymisen lisäksi metsästys on viime vuosina myös teknistynyt puhelinten ja koirien paikannuslaitteiden ansiosta. Se on parantanut jahdin turvallisuutta. Jahdin turvallisuutta edistää myös sopivan pieni jahtiporukka, jota on helpompi johtaa suuren metsästäjäjoukon sijaan.

Tyypillisesti porukat eivät ole kymmentä metsästäjää suurempia.”Iso jahtiporukka ei tarkoita tuloksellista jahtia, yleensä päinvastoin”, Matti Törrönen sanoo.

”Eikä jahtiporukoita kasata niin vain, sillä karhu on haastava metsästettävä. Erityisen haastava metsästettävä on haavoitettu karhu. Haavakon perään minä en ainakaan lähde ummikon kanssa, siihen hommaan tarvitaan luottomiehiä.”

Suomen karhukannan hoitosuunnitelma päivitettiin viimeksi vuonna 2017. Suunnitelmassa todetaan, ettei metsästyksen kohdentaminen toteudu tällä hetkellä tavoitteen mukaisesti.

Jahtia pitäisi kohdentaa asutuksen tuntumassa vieraileviin, taloudellista vahinkoa aiheuttaviin ja ihmistä pelkäämättömiin karhuyksilöihin, mutta pyynnin valikoivuus tuntuu jäävän jahtikiiman jalkoihin.

Ilmiö on tuttu Törröselle, jonka tehtäviin riistanhoito­yhdistyksen toiminnanohjaajana kuuluu myös petovahinkojen tarkastaminen. Esimerkiksi Lieksassa valtaosa karhuista ammutaan salomailla, kaukana alueista, missä karhut toistuvasti liikkuvat ihmisten ilmoilla tai rikkovat rehupaaleja.

Sekä Törrönen että Räty ovat kulkeneet vuosien ajan raportoimassa suurpetotilanteesta ja metsästyksen sujumisesta eduskunnassa ja maa- ja metsätalous­ministeriössä.

Molemmat miehet ovat sydämistyneet erityisesti Luonnonvarakeskukseen (Luke) ja siihen, miten paikallisten runsaat karhun pentuehavainnot on ohitettu vuosien varrella. ”Yhteistyö ja yhteispalaverit Luken kanssa sujuivat pitkään hyvin ja istuimme samassa pöydässä. Mutta kun ilmoitettuja havaintoja suurista karhu­pentueista ei uskottu ja pentuehavainnot merkittiin havaintoihin nähden alakanttiin karhun kanta-arvioon, meni luottamus”, Räty toteaa.

Uusimmassa keväällä julkaistussa kanta-arviossa todetaan, että karhukannan kasvu on jatkunut odotusten vastaisesti suurista kaatokiintiöistä huolimatta. Keskimääräinen pentuekoko on Luken kanta-arvion mukaan keskimääräistä suurempi Suomessa.

”Korkea pentutuotto yhdessä valtakunnan itärajan yli tulevan tulomuuton kanssa ovat ilmeisesti syynä siihen, miksi Suomen karhukanta kestää niin kovaa metsästysverotusta”, kanta-arviossa todetaan. Kuluvan metsästysvuoden lupapotti on suurin koskaan myönnetty. Poronhoitoalueen itäinen kiintiö on 75 karhua, läntinen 20 ja kannanhoidollisilla poikkeusluvilla saa metsästää poronhoitoalueen eteläpuolella yhteensä 289 karhua.

Lieksaan myönnettiin 38 poikkeuslupaa. ”Lupapotti saattaa tuntua isolta, mutta ei karhukanta laske vielä tällä verotuksella”, sanoo Törrönen.

Hän perustelee kantaansa toteamalla, että pentutuotto on ollut vuosia kova ja metsästyspaine kohdistuu yksinäisiin aikuisiin karhuihin ja saaliin sukupuolijakauma on ollut vieläpä urosvoittoinen. ”Viime vuonna pentuehavainnot menivät ensimmäistä kertaa Luonnonvarakeskukselle läpi sellaisenaan kuin ne täältä ilmoitettiin, näin ei ole aina ollut. Siksikin nyt metsästetään hieman isommalla potilla.”

Kun jahtia oli takana viikko, Lieksassa oli saatu saaliiksi kaikki 38 lupakarhua. Vertailun vuoksi, vuosia sitten Lieksan lupamäärä oli 20 ja näiden karhujen ampumiseen kului kolmisen viikkoa.

Karhunmetsästysaika jatkuu lokakuun loppuun. Metsästettävää lienee silloin enää poronhoitoalueella ja mahdollisesti muualla Suomessa kuin Pohjois-Karjalassa.

Lisää aiheesta:

Katso MT Metsäilta ja karhujahdin jälkipelit: Aiheuttaako jahdin kiivas tahti lieveilmiöitä, entä pitäisikö karhunmetsästyksen sääntelyä muuttaa?

MT seuraa historiallisen laajaa karhunmetsästystä tiiviisti – tästä näet päivittyvän karhusaaliskartan ja paikkakuntakohtaiset karhusaalistiedot