Porista löytynyt harvinainen koppakuoriainen on suolakoiden sotilas ‒ tästä syystä kyrmymerimyyriäinen pitää yllä toivoa paremmasta

Heli Vainio ja Aila Tarvainen tutkivat merenrantaniityn erikoisia kasvi- ja hyönteislajeja Porissa viime viikon lopulla. Kuva: Jarmo Palokallio

Merenrantaniityllä Porin lähellä laiduntava karja silmäilee satunnaisia vieraita rauhallisen välinpitämättömästi. Naudoilla on tärkeä tehtävä luonnon monimuotoisuuden ylläpidossa, ne tuottavat lantaa ja estävät aluetta ruovikoitumasta.

Karjan laiduntamalla suolaisella rantaniityllä sinnittelee Satakunnan ainoa suolayrittiesiintymä. Erikoisen näköinen suolayrtti oli aiemmin paljon yleisempi, mutta sen vanhat kasvupaikat ovat hävinneet maankohoamisen ja niittyjen umpeenkasvun seurauksena.

”Suolayritti kasvaa korkeintaan 15 senttimetrin mittaiseksi. Ei siis ihme, että sen pieniä kukkia tuskin huomaa”, toteaa suunnittelija Aila Tarvainen Metsähallituksesta.

Suolayrtin kierto on nopea. Kasvi on yksivuotinen, eivätkä sen siemenet säily kauaa maassa. Tarvaisen mukaan kasvin siemenet ovat vain millimetrin kokoisia ja niiden itävyys romahtaa jo vuodessa.

Avoimissa suolalaikuissa kasvava suolayritti on möyheä kasvi, jonka lehdet ovat suomumaiset. Kuva: Jarmo Palokallio

Satakunnassa suolayrtti on harvinaista herkkua. Porin esiintymä on ainut tunnettu ja sielläkin suolayrttiä kasvaa vain muutaman neliömetrin alalla.

Ennen oli toisin. Vielä 1950-luvulla suolayrtti kattoi laajoja alueita Yyterin lietealueilla.

Vaikka meri siintää edelleen taustalla, maankohoaminen on esiintymälle uhka. Niityn kuivuessa suolayrtille sopivat kosteat ja kasvuttomat laikut katoavat väistämättä.

”Toinen merkittävä syy on rantakasvillisuuden umpeutuminen. Kasvi viihtyy vähäkasvisissa laikuissa”, sanoo Tarvainen.

Jatkuva laiduntaminen estää merenrantaniittyjä kasvamasta umpeen. Kuva: Jarmo Palokallio

Tarvitaan siis jatkuvaa laidunnusta. Tarvainen ottaakin ilolla vastaan sopimuslaiduntajan tuoman tiedon siitä, että niitylle on tulossa nykyisten lisäksi lisää karjaa laiduntamaan.

Suunnittelija Heli Vainion mukaan suolayrtin kohdalla kyse ei ole pelkästään yksittäisestä kasvilajista. Suolayrttikasvustot ja niiden muodostamat suolakot ovat tärkeitä myös joillekin kovakuoriaisille ja perhosille.

Vainion mukaan suolakot ovat hyönteisten näkökulmasta ainutlaatuisia ja jopa vaarallisia elinympäristöjä. Silti useat kovakuoriais- ja perhoslajit ovat erikoistuneet näihin muuttuviin ja häiriöherkkiin kasvupaikkoisiin.

Nykyisissä oloissa moni suolaisten rantojen laji on ajautunut nurkkaan vaateliaisuutensa seurauksena. Yksi tuollainen hyönteislaji on Porista löytynyt äärimmäisen harvinainen koppakuoriainen eli kyrmymerimyyriäinen.

Vainio iloitsee kyseisestä löydöstä. Se tarkoittaa, että vielä on toivoa jäljellä.

”Kyrmymerimyyriäistä on kuvatta suolakoiden sotilaaksi ja se on eräänlainen indikaattorilaji. Sen löytyminen tarkoittaa, että myös muut vaativat kuoriaislajit saattavat viihtyä alueella”, hehkuttaa Vainio.

Suomen eliölajeista uhanlaisia on joka yhdeksäs. Suhteellisesti eniten uhanalaisia on linnuissa ja sammalissa.

Useampi kuin joka viides uhanalainen laji on riippuvainen perinnebiotoopeista. Ne taantuvat sitä mukaa, kun vanhat niityt, ahot ja karjan laitumet pusikoituvat umpeen.

Metsän puolella uhanalaisia ovat etenkin pienialaisten, mutta runsaslajisten lehtojen kasvit ja hyönteiset. Myös kuloaloista riippuvaiset lajit ovat harvinaistuneet.

Luonnonsuojeluasetukseen uhanalaisia lajeja on kirjattu yli kaksituhatta kappaletta. Niistä 680 on erityisesti suojeltavia.

Erityisesti suojeltavan lajin säilymiselle tärkeää esiintymispaikkaa ei saa hävittää eikä heikentää.