Lukijalta: Sähkölinjan haitasta on maksettava oikeudenmukainen korvaus

Suomi tarvitsee vahvan sähköverkon ja uusia siirtoyhteyksiä. Vihreä siirtymä ei kuitenkaan voi rakentua sille, että metsänomistaja luovuttaa maansa pysyvään käyttörajoitukseen nimellisellä korvauksella.

Vuoden 2025 lunastuslain 25 prosentin korotus oli askel oikeaan suuntaan. Se ei silti yksin kata sähkölinjan todellista haittaa: menetettyä puustoa ja kasvua, metsänhoidon vaikeutumista, kiinteistön pirstoutumista sekä jäljelle jäävän metsän arvon alenemista.

Tilanne korostuu, kun uusia linjoja rakennetaan vanhan rinnalle. Käytävä levenee ja haitat kasaantuvat, vaikka kyse ei maanomistajalle ole vain uudesta neliöstä vaan koko tilan käytön muutoksesta.

Markkinoilla sama haitta hinnoitellaan toisin. Jo vuoden 2014 tuulivuokrasopimuksissa ilmajohtojen korvaus oli 1,50 euroa neliömetriltä. Lunastuksessa taso on voinut jäädä jopa noin 0,02 euroon neliömetriltä. Yksittäiset tuulivuokrasopimukset eivät määritä valtakunnallista hintaa, mutta se osoittaa, kuinka suuri kuilu vapaaehtoisen sopimisen ja pakkolunastuksen välillä nyt on.

Sähkölinjoille tarvitaan lunastuskorvauksen lisäksi maanomistajalle suoraan maksettava, selkeä käyttörajoituskorvaus. Sen vähimmäistason tulee olla 1,50 euroa neliömetriltä.

Kun olemassa olevaa käytävää levennetään tai uuden linjan haitta kasautuu vanhan rinnalle, vähimmäistason tulee olla 2,00 euroa neliömetriltä.

Korvauksen on oltava indeksisidonnainen eikä se saa vähentää puustosta, maapohjasta tai muista vahingoista maksettavaa korvausta. Metsänomistajien epätasa-arvo linjakorvauksissa tulee korjata lunastuslakia muuttamalla.

Sähköverkko on yhteinen etu. Sen kustannusta ei pidä siirtää kohtuuttomasti niille metsänomistajille, joiden maalle pysyvä haitta jää. Vapaaehtoiset tuulivuokrasopimukset osoittavat sähkölinjan käyvän arvon.

Otto Similä

puheenjohtaja

Manu Purola

toiminnanjohtaja

Keski-Pohjanmaan Metsänomistajien Liitto ry