Metsäbiotalouden professorin sielu lepää setterien kanssa tunturissa

Gordoninsetteri Metu ja englanninsetteri Hese pitävät Jyrki Kankaan liikkeessä ympäri vuoden. Kuva: Lari Lievonen

Metsäkanalintukannat ovat kokeneet viime vuosina kovia notkahduksia. Lintukannan koko ei kuitenkaan ratkaise, minkä rotuisen metsästyskoiran metsästäjä hankkii. On tyypillistä, että kerran kanakoiramies on aina kanakoiramies ja rotuvalinta sitä myöden.

"Ei ole käynyt mielessä rodun vaihto. Metsäkanalintuja tulee pudotettua hyvin maltillisesti. Metsälle ei lähdetä saaliin, vaan tilanteiden perässä", kertoo Itä-Suomen yliopiston metsäbiotalouden professori ja metsätieteiden osaston johtaja sekä kahden setterin isäntä Jyrki Kangas.

Ensimmäinen setteri tuli Kankaan ja hänen vaimonsa Annika Kankaan perheeseen vuonna 1993. "Toinen pojistamme sai huonon koirakokemuksen ja alkoi pelätä koiria. Tilanne ratkaistiin hankkimalla kotiin koira. Vaimon kotona oli aina ollut settereitä ja minun kotona suomenpystykorvia. Ehtona oli, että koiran pitäisi olla lapsiystävällinen metsästyskoira, joten valitsimme englanninsetterin."

Gordoninsetteri Metu on perheen 6. ja englanninsetteri Hese 7. englantilainen kanakoira.

Ensimmäistä englanninsetteriä Kangas kuvailee jopa liian hyväksi ensimmäiseksi koiraksi. "Kaikki tuntui niin helpolta. En tyytynyt vain metsästämään Tituksen kanssa, vaan kävin sen kanssa myös kokeissa, hyvällä menestyksellä."

Koetoiminnan lisäksi Kangas on ollut aktiivinen englantilaisten kanakoirien rotujärjestön Kanakoirakerhon toiminnassa. Tällä hetkellä hän on järjestön hallituksen varajäsen.

Se kuka haluaa hankkia metsästyslinjaisen englantilaisen kanakoiran, joutuu varautumaan odottamiseen. Kaikkien viiden englantilaisen kanakoirarodun, eli pointterin, gordoninsetterin, punaisen irlanninsetterin, punavalkoisen irlanninsetterin ja englanninsetterin suosio on maltillista.

Kanakoirakerhossa toivotaan, että uudet harrastajat löytäisivät harrastuksen pariin, vaikka koiranpentua saattaa joutua odottamaankin.

Rotujen populaatiot ovat pienet ja vähintään yhteispohjoismainen yhteistyö jalostustyössä on välttämättömyys.

Ennen professuuria Kangas oli Metsähallituksen toimitusjohtaja, sitä ennen UPM:n metsäjohtaja ja aikanaan Metsäntutkimuslaitoksella metsäsuunnittelun professorina Kannuksessa.

"Silloin edellytykset kanakoiraharrastamiseen olivat parhaimmillaan. Kannuksesta löytyi niin riekkoja, metsoja, teeriä, peltopyitä kuin fasaanejakin. Vaikka eivät Pohjanmaan peltolakeudet tunturia voita. Tunturi on paras paikka kanakoiraharrastamiselle ja sinne pitää päästä vähintään vuosittain."

Työelämän vaatimukset rajoittavat harrastukseen käytettävissä olevaa aikaa. Kangas haaveileekin pääsevänsä toimintakykyisenä eläkkeelle.