Ylä-Lapin paliskunnilta ymmärrystä perhemetsätaloudelle FSC-kiistassa – yhteismetsien tilanne edelleen kinkkinen

Annakaisa Heikkonen Ylä-Lapin metsänhoitoyhdistyksestä on hyvillään, että moni paliskunta ei pidä pienmetsänomistajien toimintaa haitallisena poronhoidolle. Kuva: Juha Tanhua

Metsäteollisuus ry:n metsäjohtaja Karoliina Niemi uskoo, että puukaupan pattitilanne Ylä-Lapissa laukeaa.

Ylä-Lapin puukauppa hyytyi alkuvuodesta kansainvälisen FSC:n julkaiseman riskinarvioraportin vuoksi. Ostajat ovat olleet varovaisia, koska raportti väitti, että metsätalous saattaa vaarantaa poronhoitoa saamelaisten kotiseutualueella.

Metsäteollisuus ry, Ylä-Lapin metsänhoitoyhdistys ja Saamelaiskäräjät järjestivät Ivalossa 8. huhtikuuta keskustelutilaisuuden, jossa pyrittiin selvittämään, miten puukaupan pattitilannetta voitaisiin purkaa. Paikalla oli paliskuntien, puunostajien sekä FSC:n edustajia.

"Ihmisillä kasvoi ymmärrys, mitä kontrolloitu puu tarkoittaa", Niemi toteaa.

FSC Mix -tuotteita voidaan valmistaa raaka-aineesta, josta vähintään 70 prosenttia on peräisin FSC-sertifioidusta metsästä. Loppuosa raaka-aineesta on kontrolloitua puuta eli peräisin metsistä, jotka täyttävät tietyt FSC:n vaatimukset.

Kontrolloitu puu ei saa esimerkiksi olla peräisin laittomilta hakkuilta tai vaarantaa korkean suojelun arvoja.

Viisi saamelaisalueen paliskuntaa toi tilaisuuteen kirjallisen kannanoton, jonka mukaan niillä ei ole sellaisia FSC:n kontrolloidun puun käyttöön liittyviä vaatimuksia, jotka kohdistuisivat pienmetsänomistajiin.

Kannanoton ovat allekirjoittaneet Paatsjoen, Hammastunturin, Muddusjärven, Lapin sekä Vätsärin paliskunnat.

"Pienmetsänomistajien metsätaloustoiminnan vaikutus saamelaiseen poronhoitoon on saamelaisten kotiseutualueella mittakaavaltaan rajallista eikä näin oleellisesti vaikuta poronhoidon toimintaedellytyksiin", paliskunnat toteavat.

Sen sijaan paliskunnat katsovat, että valtion, yhteismetsien ja yritysten mailla metsätalous voi jo pelkästään suuren mittakaavan vuoksi vaikuttaa poronhoitoon niin merkittävästi, että FSC:n edellyttämiä menettelytapoja saamelaisen poronhoidon huomioon ottamiseksi tulisi noudattaa.

Ylä-Lapin metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Annakaisa Heikkonen on tyytyväinen, että keskustelua ja ongelman asettelua on nyt saatu rajattua.

"Neuvotteluja kuitenkin tarvitaan vielä ennen kuin puukauppa käynnistyy", hän toteaa.

Heikkosen mukaan on tärkeää, että neuvotteluja käydään paikallisten kesken ja haetaan ratkaisu siellä, missä ongelmia on.

Myös MTK:n metsäjohtaja Juha Hakkarainen on hyvillään, että paliskunnat ilmaisivat, ettei perhemetsätalous vaaranna poronhoitoa ja saamelaiskulttuuria.

"Hyvä, että Ylä-Lapin tilanne palastellaan osiin, jotta sitä päästään purkamaan."

Hakkaraisen mielestä on tärkeää osoittaa, etteivät nykyiset metsänhoitotoimenpiteet ole FSC:n vastaisia.

"Vastuu kontrollitoimenpiteiden toteuttamisesta kuuluu puunostajalle, ei metsänomistajalle", Hakkarainen linjaa.

Puunostajilla on toukokuun 27. päivään asti aikaa luoda kontrollitoimenpiteet, joilla varmistetaan, etteivät kontrolloidun puun hakkuut vaaranna poronhoitoa saamelaisten kotiseutualueella.

Siitä, mitä kontrollitoimenpiteet käytännössä tarkoittavat, ei ole Niemen mukaan ollut vielä puhetta.

"Nyt kartoitetaan, millä alueilla riskiä poronhoidon vaarantumisesta ei ole ja sitten ne, missä mahdollinen riski on. Sen jälkeen pitää selvittää, mitä FSC-raportin mainitsemat uhat ovat, ja arvioida, miten ne voidaan torjua eli laaditaan kontrollitoimenpiteet."

Yhteismetsienkään tilannetta hän ei näe synkkänä, sillä asioista vielä neuvotellaan.

Inarin yhteismetsän asiamies Vesa Väisänen pitää FSC-­riskinarvioraportin jälkeistä puukauppatilannetta hankalana ja sekavana, eikä huhtikuun 8. päivä järjestetty keskustelutilaisuus yhteismetsän tilannetta juuri helpottanut.

Hänen mukaansa ei ole yleisen oikeustajun mukaista, että yhteismetsät pannaan samaan nippuun Metsähallituksen kanssa.

Yksityisellä maanomistajalla, joita myös yhteismetsien osakkaat ovat, pitäisi olla perustuslain mukainen omaisuuden suoja, Väisänen painottaa.

Metsähallituksen mailla tilanne on hieman toinen, sillä valtio on lain mukaan velvoitettu turvaamaan poronhoito saamelaisalueilla.

Inarin yhteismetsää koskee erityisesti FSC-raportissa mainitut IFL-alueet eli laajat, yhtenäiset metsäalueet, jotka FSC näkee alueiksi, joilta kontrolloitua puuta ei saisi toimittaa lainkaan.

Väisänen on laskenut, että IFL-alueiden takia noin 300 000 kuutiometriä rajautuu hakkuiden ulkopuolelle. Se tarkoittaa noin seitsemän miljoonan euron kantorahatulojen menetystä.

Inarin yhteismetsä on hakenut ympäristöministeriöltä IFL-alueen suojelua korvausta vastaan ja sen liittämistä Hammastunturin erämaa-alueeseen. Ministeriö katsoi kuitenkin vastauksessaan, ettei suojelualuetta ole tarvetta laajentaa.

Hammastunturin, Muddus­järven ja Paatsjoen paliskuntia edustava Jarmo Pyykkö to­teaa, että tilanne Ylä-Lapissa on metsänomistajille kohtuuton.

”Kontrolloitu puu aiheuttaa rajoituksia hakkuille. Sertifioinnin hyöty menee firmoille ja kustannukset metsänomistajille.”

Paliskunnat ovat selvittäneet professori Olli Tahvosen avustuksella, miten IFL-alueiden hakkuurajoituksia olisi mahdollista kompensoida yhteismetsille.

”Kompensaation turvin voisi saada tuottoa metsästä, joka on metsätalouden ulkopuolella. Luulisi, että valtiollakin on intressi turvata hiilinieluja”, Pyykkö toteaa.

Pyykön mukaan paliskunnat ovat IFL-alueiden ulkopuolella valmiita sopimaan yhteismetsän kanssa pitkän aikavälin metsätaloussuunnitelmasta, jossa pyrittäisiin välttämään haittoja molemmille osapuolille.

”Sopimuksella taattaisiin, että yhteismetsä voisi toimittaa puunostajille kontrolloitua puuta.”

Lue myös: FSC:n löyhät väitteet synnyttivät metsäkiistan, joka voi viedä ostajat Ylä-Lapin puulta