Isomäki: ”Iso osa havumetsistämme kannattaisi ennallistaa sekametsiksi”
EU:n ennallistamisasetus on herättänyt laajaa närkästystä. Yksi ongelmista on vaatimusten epämääräisyys, kirjoittaa Aarteen kolumnisti Risto Isomäki. ”Ennallistaminen voi tarkoittaa oikeastaan ihan mitä tahansa riippuen siitä, mikä ajankohta asetetaan vertailukohdaksi.”
”Ennallistamisen kanssa pitää keskittyä asioihin, joiden toteuttaminen olisi joka tapauksessa ollut järkevää”, Risto Isomäki toteaa. Kuvassa kaivinkoneyrittäjä ennallistaa suota täyttämällä vanhan ojan. Kuva: Timo Heikkala28.1.202509:00
Euroopan unionin ennallistamisasetuksen mukaan 30 prosenttia laadultaan heikentyneistä luontotyypeistä pitäisi kunnostaa tai ennallistaa vuoteen 2030 mennessä. Vuoteen 2040 mennessä ennallistamisen piiriin pitäisi saada jo 60 prosenttia laadultaan heikentyneistä luontotyypeistä ja vuoteen 2050 mennessä peräti 90 prosenttia.
Asetus on herättänyt laajaa närkästystä ja jopa epätoivoa. Yksi ongelmista on vaatimusten epämääräisyys. Ennallistaminen voi tarkoittaa oikeastaan ihan mitä tahansa riippuen siitä, mikä ajankohta asetetaan vertailukohdaksi.
Valtaosa Etelä-Suomen metsistä oli 150 vuotta sitten kaskiraiskioita tai laitumia. Jos lähtökohdaksi asetettaisiin 1800-luvun loppu, ennallistaminen tarkoittaisi metsien kaskeamista tai hakkaamista laidunmaiksi. Se ei olisi erityisen järkevää taloudellisesti eikä ilmastosyistä.
Entä jos vertailukohta asetetaan selvästi kauemmas, muutaman tuhannen vuoden päähän menneisyyteen?
Aiempaa tarkemmat siitepölyanalyysit ovat osoittaneet, että Eurooppa on aikoinaan ollut monimutkainen metsien sekä ruoho- ja heinämaiden mosaiikki. Mammuttien ja muiden suurten villieläinten laumat ovat pitäneet puut poissa laajoilta alueilta.
Myös soita oli paljon vähemmän. Niiden paksut turvekerrokset ovat syntyneet vähitellen, tuhansien vuosien aikana, usein järvien umpeen kasvamisen seurauksena. Ovatko turpeen energiakäyttö, soiden ojittaminen pelloiksi ja metsiksi sekä metsien raivaaminen laidunmaiksi olleet ennallistamista?
Vaikka ennallistaminen voi tarkoittaa lähes mitä tahansa, käsitteellä on silti myös rationaalinen ydin. Ennallistamisen kanssa pitää vain keskittyä asioihin, joiden toteuttaminen olisi joka tapauksessa ollut järkevää.
Sekä Itämeren että kymmenien tuhansien suomalaisten järvien vesi on muuttunut rehevöitymisen seurauksena paljon aiempaa sameammaksi. Suurin piirtein kaikki suomalaiset toivoisivat, että Itämeren ja järviemme vesi olisi tulevaisuudessa jälleen kristallinkirkasta tai ainakin läpinäkyvää.
Meidän kannattaisi tehdä Itämereen ja järviin jo laskettujen ravinteiden poistamisesta kansanliike. Erilaiset yhdistykset voisivat kerätä rannoilta merilevää tai muita vesikasveja, ja kauppaketjut voisivat myydä niitä lannoitteina. Tämä olisi hyvä tapa ennallistaa noin 20 prosenttia Suomen rajojen sisälle jäävästä pinta-alasta.
Myös monet padotut tai peratut joet ja pikkupurot kannattaisi palauttaa luonnontilaan silloin, kun paikallisen väestön selkeä enemmistö on hankkeiden takana ja haluaa vaelluskalat takaisin. Lapin jäkäliköt olisi mahdollista ennallistaa vähentämällä porojen määrää. Tämä kasvattaisi myös maaperän hiilivarastoa.
Epäonnistuneella tavalla metsiksi ojitettujen soiden uudelleen soistaminen olisi ilmastonmuutoksen torjunnan näkökulmasta hyödyllisin toimenpide. Se voisi pysäyttää turpeen hajoamisen laajoilla suoalueilla ja palauttaa ne hiilinieluiksi. Tukittaviin suo-ojiin olisi mahdollista myös varastoida suuria määriä hakkuutähteitä ja niiden sisältämää hiiltä.
Niukkaravinteisten soiden ennallistaminen on kuitenkin ollut oletettua vaikeampaa. Hiilen vapautuminen turpeesta on toisinaan jatkunut sen jälkeen, kun suo-ojat on padottu tai täytetty. Suolle kasvaneet puut ovat ilmeisesti jo alkaneet haihduttaa liikaa vettä. Myös suuria vesimassoja tehokkaasti sitovien rahkasammalten määrä on saattanut pienentyä liikaa. Olisi tärkeää kehittää menetelmiä, joilla turvekerroksen kasvu saadaan käynnistymään uudelleen myös tällaisissa tapauksissa.
Valtaosa Suomen talousmetsistä on muutettu sekametsistä puhtaiksi havumetsiksi, koska metsäteollisuutemme on tarvinnut pitkäkuituista havusellua. Suomi on lämmennyt kolme kertaa maapallon keskiarvoa nopeammin, joten tämä malli ei tulevaisuudessa ole kestävällä pohjalla kaarnakuoriaisten takia. Seuraavien hakkuiden, istutusten ja taimikonhoitotöiden yhteydessä iso osa havumetsistämme kannattaisi ennallistaa sekametsiksi.
Aarteen kolumnisti, metsänomistaja Risto Isomäki (s. 1961) tunnetaan tieteisromaaneistaan ja tietokirjoistaan.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
