Päästöoikeuksien ostamiselta hävisi pohja
Maankäyttöön perustuvien päästöoikeuksien ostamiselle muista EU-maista ei ole pohjaa, koska tietämys maankäytön päästöistä ja nieluista on hataraa.
On ilmiselvää, että tarvitsemme nykyistä parempaa mittauksiin perustuvaa tutkittua tietoa tosiasioiden selvittämiseksi, kirjoittaa Petteri Taalas. Kuva: Hanne ManeliusYmmärrys maankäytön ja ilmaston yhteydestä on jatkuvassa muutostilassa. Joku irvileuka on sanonut, että tilanne muistuttaa lentokonetta, jota rakennetaan sen jo lentäessä. Hämmennystä on aiheuttanut muun muassa Ruotsin ja Suomen eroavaisuudet hiilitaseiden laskennassa.
Olemme jo aiemmin tienneet, että Suomen ja sen naapurimaiden puuston hiilen sidonta on hidastunut metsien ikääntyessä. Tiedämme myös, että sekä turvepohjaisilta pelloilta että metsämailta vapautuu hiiltä.
Uusimman tiedon mukaan maaperään sitoutunut hiili on alkanut vapautua ilmaan ilmaston lämmetessä. On hyvä kysymys, pitääkö tämä luonnon prosessi laskea Suomen ilmastosynniksi.
Samankaltaista keskustelua on käyty YK:n ilmastoneuvotteluissa maiden merialueiden nieluista ja lähteistä. Esimerkiksi Indonesia ehdotti, että sen merialueiden hiilinielut tulisi laskea maan hyväksi. Chilen merialueilla puolestaan vapautuu hiiltä ilmaan kylmän merivirran seurauksena.
On mielenkiintoista leikitellä ajatuksella, että asettaisiko Suomi maankäytön ilmastotavoitteensa samoin uudelleen nykyisen tietämyksen valossa?
Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Ilkka Leinonen on todennut hiljattain Ylen ja MTV:n haastatteluissa, että hiilensidontaa ei voida parantaa merkittävästi hakkuita vähentämällä.
Myös maatalous on joutunut tulilinjalle. Vaakakupissa ovat ruoantuotanto ja ilmastotavoitteet. Päästöjä voidaan vähentää viljelykäytännöillä ja metaania voidaan ottaa talteen, mutta täyttä päästöttömyyttä ei maataloudessakaan ole saavutettavissa.
On mielenkiintoista leikitellä ajatuksella, että asettaisiko Suomi maankäytön ilmastotavoitteensa samoin uudelleen nykyisen tietämyksen valossa? Alaan liittyvä hämmennys on lisännyt syyttelyä, polarisaatiota ja ahdistusta, mikä ei todennäköisesti ole eduksi itse ilmastonmuutoksen torjunnalle.
Tarvitsemme tutkittuun tietoon perustuvan uudelleen arvion maankäytön päästöistä sekä harkintaa, mikä on Suomessa ja EU:ssa kokonaisuuden kannalta järkevää ja mahdollista ilmastopolitiikkaa.
On ilmiselvää, että tarvitsemme nykyistä parempaa mittauksiin perustuvaa tutkittua tietoa tosiasioiden selvittämiseksi. Maailman ilmatieteen järjestö WMO onkin hyväksynyt vuoden 2023 yleiskokouksessaan uuden tavan havaita hiilidioksidin ja metaanin lähteitä ja nieluja maanpinnalta ja satelliiteista tehtävien havaintojen yhdistelmän avulla. Ilmatieteen laitos panostaa aiheeseen, jotta Euroopan päästöistä ja nieluista saadaan entistä parempaa tietoa.
Nykyisen hataran tietämyksen varassa maankäyttöön perustuvien päästöoikeuksien ostamiselle muista EU-maista ei ole pohjaa.
Tarvitsemme tutkittuun tietoon perustuvan uudelleen arvion maankäytön päästöistä sekä harkintaa, mikä on Suomessa ja EU:ssa kokonaisuuden kannalta järkevää ja mahdollista ilmastopolitiikkaa. Näissä hiilinieluillakin on roolinsa samoin kuin metsien moninaisella hyötykäytöllä.
Isoin haasteemme ilmastonmuutoksen torjunnassa on edelleenkin kivihiilen, öljyn ja maakaasun poltosta luopuminen. Metsien käytössä taas suurin haaste on uusiutumattomien trooppisten sademetsien hävittämisen lopettaminen.
Kirjoittaja on meteorologi ja Maailman ilmatieteen järjestön pääjohtaja.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.

- Osaston luetuimmat












