Kirjanpainaja aiheuttaa metsänomistajille miljoonien tappioita vuosittain – suojelualueet eivät ole syypäitä kuoriaisen leviämiseen

Metsien hyönteistuhojen ennakoidaan edelleen lisääntyvän ilmaston lämmetessä. LEHTIKUVA / Roni Rekomaa.  

Kirjanpainajan aiheuttamat tuhot metsissä ovat lisääntyneet 2020-luvulla, ilmenee Luonnonvarakeskuksen inventoinneista ja Metsäkeskuksen hyönteistuhohakkuutilastoista. Puun laatu heikkenee ja myyntiarvo laskee.

Ilmaston lämmetessä hyönteistuhojen ennakoidaan edelleen lisääntyvän.

”Kirjanpainaja on nouseva trendi”, sanoo tutkimuspäällikkö Markus Melin Luonnonvarakeskuksesta eli Lukesta.

Kaikkien metsätuhojen keskimääräinen kokonaiskustannus on noin 100 miljoonaa euroa vuodessa eli viisi prosenttia kantorahatuloista, kertoo Luken selvitys vuodelta 2023. Summassa ovat mukana kaikenlaiset metsätuhot hirvien syömistä taimista metsäpaloihin sekä sieni- ja hyönteistuhoihin.

Vuosittaiset vaihtelut ovat huomattavia, joten selvityksessä päädyttiin metsätuhojen kokonaiskustannuksissa 81–149 miljoonaan euroon vuodessa. Kirjanpainajan osuus metsätuhojen rahallisista menetyksistä arvioitiin noin 4,5–12 miljoonaksi euroksi vuosittain.

Metsätuhoilmoitusten perusteella kuusta vaivaa etenkin kaarnakuoriaisiin kuuluva kirjanpainaja, mäntyä taas okakaarnakuoriainen, jonka vaikutukset Suomen metsiin eivät vielä ole yhtä laajat.

Metsänomistajan näkökulmasta hyönteistuhot johtavat puun laadun heikkenemiseen ja huonompaan hintaan. Lisäksi jos metsän päätehakkuu tehdään hyönteistuhojen vuoksi aiemmin kuin muutoin, menetetään osa puiden kasvukertymästä.

Luonnonvarakeskuksen huhtikuussa julkaistun vuoden 2024 metsätuhoraportin mukaan kirjanpainajan aiheuttamat tuhot pienenivät viime vuonna verrattuna ennätysvuoteen 2023, mutta tuhopinta-ala oli kuitenkin suurempi kuin vuosina 2009–2022. Eniten ilmoituksia hyönteistuhoista kertyi Etelä-Karjalasta, Pirkanmaalta, Uudeltamaalta ja Kymenlaaksosta.

Hyönteistuhohakkuiden määrä oli vuosina 2022–2024 tuntuvasti aiempaa suurempi. Noina vuosina hyönteistuhojen vuoksi hakattiin Suomessa noin 2 800–3 600 hehtaaria vuosittain. Vuonna 2021 luku oli noin 1 100 hehtaaria, mikä taas oli enemmän kuin useana vuonna sitä ennen.

Hyönteisten – lähinnä kirjanpainajan – aiheuttamat tuhot eivät läheskään aina johda metsän hakkaamiseen.

Luke seuraa metsien tilaa valtakunnan metsien inventoinnilla eli VMI:llä, joka pohjautuu tilastolliseen otantaan. Otannassa mukana olevat koealat sijaitsevat eri puolilla Suomea. Mukana on kaikenlaista metsää.

Inventointi kertoo muun muassa, että hyönteistuhojen määrä oli ajanjaksolla 2009–2023 kasvussa selkeimmin Pirkanmaalla ja Uudellamaalla. Pirkanmaalla tuli ilmi noin 2 700 hyönteistuhohehtaaria vuosina 2009–2013, mutta vuosina 2019–23 määrä oli jo noin 7 400 hehtaaria. Uudellamaalla vastaavat luvut ovat 2 500 ja 6 700 hehtaaria.

Hyönteistuhojen lisääntymisen taustalla on ilmaston lämpeneminen ja etenkin kuivat kesät, Markus Melin toteaa. Niiden vuoksi puut heikkenevät ja ovat alttiimpia kirjanpainajalle ja muillekin tuhohyönteisille. Menneinä vuosikymmeninä myrskyn kaatamat kuuset olivat keskeisin kirjanpainajan pesäpaikka, mutta nykyään se pystyy iskemään muutoinkin.

”Nykyään kuivuus riittää, ei tarvita myrskyäkään”, sanoo Melin.

Lämpö nopeuttaa kirjanpainajan kehitystä munasta aikuiseksi. Kirjanpainajan levinneisyys ei ole muuttunut, mutta alueet, joilla se voi aiheuttaa mittavia tuhoja, ovat nyt laajempia. Ongelmat Suomessa ovat kuitenkin vielä pienempiä kuin Keski-Euroopassa, Melin toteaa.

Viisivuotisjaksolla 2009–2013 Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Keski-Suomen metsät kärsivät VMI-tilastojen mukaan huomattavan suurista hyönteistuhoista, mutta myöhemmin määrät ovat pienentyneet. Melinin mukaan asialla oli mäntypistiäinen, jolla on suuria esiintymiä noin 3–5 vuoden välein. Mäntypistiäinen heikentää puita, mutta ei juurikaan aiheuta niiden kuolemia.

Melin huomauttaa vielä, että suojelualueiden metsät eivät mitenkään oleellisesti lisää kirjanpainajien leviämisriskiä. Hän kertoo, että Saksassa asiaa on tutkittu 30 vuoden aikasarjoissa.

”Eivät suojelualueet mitenkään korostu, se on sitkeä myytti.”

Suojelualueilla kirjanpainajan tuhoamia puita ei poisteta, ja siksi voi syntyä mielikuva suurista vahingoista. Melinin mukaan tuhot ovat suojelualueilla usein pienempiä kuin talousmetsissä. Kirjanpainajan leviäminen voi tukahtua itsestään muun muassa siksi, että ympäröivä metsä on monipuolisempaa.

Sekä Metsäkeskuksen hyönteistuhohakkuutilastojen että VMI-inventoinnin mukaan kirjanpainajatuhot ovat lisääntyneet etenkin 2020-luvulla. VMI:ssä arvioitiin vuosien 2019–2023 hyönteistuhoiksi 55 000 hehtaaria.

Toisaalta samalla aikavälillä Metsäkeskuksen metsänkäyttöilmoitusten mukaan tehtiin lähes 8 900 hehtaaria hyönteistuhohakkuita. Metsäkeskuksen aineistossa ovat mukana yksityisten metsänomistajien metsät, mutta ei yhtiöiden eikä valtion metsiä.

Suuret erot luvuissa johtuvat Melinin mukaan siitä, että ne mittaavat eri asioita. VMI:ssä mitataan hyönteisten aiheuttamaa metsikön laadun alentumista.

”Se, että on muutamia kuolleita puita siellä täällä, ei tarkoita, että täytyisi ryhtyä hakkuisiin. Toisaalta kun ilmoitetaan esimerkiksi kahden hehtaarin metsäkuvion hakkuusta hyönteistuhojen vuoksi, ei ole tietoa, miten suuri osa alueesta todella on vaurioitunutta”, sanoo Melin.

Tuhon leviämisestä syntyvän huolen vuoksi hakataan usein kokonainen metsäkuvio, vaikka kirjanpainajan tappamia puita olisi pienehkö määrä. Molemmat tilastot saattavat Melinin mukaan arvioida hyönteisten aiheuttamat metsätuhot alakanttiin.

Metsän hakkaamiseen johtaneesta hyönteistuhosta tulee ilmoittaa muun muassa siksi, että lähistöllä metsää omistavat tietävät katsoa metsänsä perään. Metsätuholaki velvoittaa myös viemään myrskyn kaatamat kuuset pois metsästä, jotta kirjanpainajat eivät pääse pesiytymään niihin. Jos tuulenkaatoja on alle 10 kuutiometriä hehtaarilla, ne saavat jäädä metsään.

Viime vuosi oli mittaushistorian lämpimin ja samalla ensimmäinen, jolloin maapallon keskilämpötila ylitti 1,5 asteella teollistumista edeltäneen ajan keskilämpötilan. Suomessa keskilämpötilan nousu on ollut selvästi nopeampaa kuin esimerkiksi päiväntasaajalla.

Ilmaston lämpeneminen on lisännyt ja lisää edelleen helle- ja kuivuuskausia, mikä on omiaan kasvattamaan metsäpalojen riskiä. Suomessa palopinta-alat ovat kuitenkin olleet viime vuosikymmeninä pieniä verrattuna metsäpalojen suuruuteen maailmalla.

Luonnonvarakeskuksen vuoden 2024 metsätuhoraportti kertoo, että koko Suomen mittakaavassa maasto- ja metsäpalojen määrät pysyivät viime vuonna normaalin rajoissa, vaikka kesä oli poikkeuksellisen lämmin.

”Metsäpaloalojen pinta-ala oli keskimäärin 0,31 hehtaaria, mikä kertoo palontorjunnan tehokkuudesta”, raportissa todetaan.

Kaikkiaan metsää paloi viime vuonna noin 390 hehtaaria. Suurin osa metsäpaloista ajoittui touko- ja kesäkuuhun.

Lumen aiheuttamat puustotuhot ovat Luken VMI-tilastojen valossa pitkällä aikavälillä vähenemässä eteläisessä Suomessa, mutta Lapissa pikemminkin lisääntymässä. Vuosina 2018–2023 lumituhoja oli runsaasti etenkin Lapissa, vuonna 2024 selvästi vähemmän.

Leudontuvat talvet Etelä-Suomessa ovat usein myös vähälumisempia, mutta pohjoisessa leuto talvi saattaa sateisuuden lisääntymisen myötä tuoda lisää lunta, kertoo Melin.

Vuonna 2024 tehtiin enemmän myrskytuhoilmoituksiin liittyviä hakkuita kuin vuonna 2023, ilmenee Luken metsätuhoraportista. Määrä oli kuitenkin huomattavasti pienempi kuin vuonna 2021, jolloin Paula-myrsky aiheutti paljon tuhoja etenkin Pohjois-Pohjanmaalla.

Vuoden 2024 myrskytuhot liittyivät erityisesti marraskuun Lyly- ja Jari-myrskyihin. Lyly-myrskyn aikana mitattiin ensimmäistä kertaa hirmumyrskylukema Suomen merialueella.